Maatiainen ry on valinnut Keminmaan kirkkoja ympäröivät perinnemaisemat vuoden 2011 perinnemaisemaksi. Kohteella on runsaasti kulttuurihistoriallista ja biologista arvoa ja se sijaitsee maisemallisesti arvokkaalla paikalla Kemijokivarressa. Alueen omistaa Keminmaan seurakunta.

Kemijoen asutuksen historia

Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kemijoen varrelle alkoi juurtua pysyvää talonpoikaisasutusta jo 1000-luvun alussa. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta lohenkalastuksen houkuttelemina. Ennen voimalaitosten rakentamista Kemijoki olikin yksi Euroopan tuottoisimmista lohijoista. Kemijoki toimi tuohon aikaan myös yhtenä alueen tärkeimmistä kulkureiteistä.

Kemijokivarren kyläasutus, eriaikaiset kirkkoympäristöt ja yksittäiset pihapiirit kuvastavat Kemijoen varteen 1600-luvun ja 1900-luvun alun välisenä aikana syntynyttä omavaraistalouteen perustuvaa peräpohjalaista uudisasutusta. Asutuksen rakenne ja peruspiirteet ovat säilyneet hyvin jokimaisemassa. Pihapiireissä on säilynyt lukuisia talonpoikaisklassismia edustavia 1800-luvun päärakennuksia koristeellisine kuisteineen, runsaasti eri-ikäisiä talousrakennuksia sekä Kemijokivarrelle tyypillisiä mutta muualla harvinaisia kaksikerroksisia venesuojia. Kirkonseudut muodostavat jokivarren maisemalliset kohokohdat. Sekä Keminmaalla että Tervolassa on säilynyt kahden eriaikaisen kirkon muodostama miljöö.

Keminmaan kirkot

Keminmaalla keskiajan lopun harmaakivikirkko ja 1820-luvun empirekirkko muodostavat Kemin laajan kirkkopitäjän ytimen joen länsirannalla. Harvaan asutulla ja varsin laajalla Kemin Lapin alueella kirkko oli aikanaan keskeisin temppeli. 1300-luvun alussa perustetun seurakunnan aikaisemmat kaksi kirkkoa olivat puurakenteisia ja sijaitsivat lähempänä Perämerta.

Vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on keskiaikainen luonnonkivikirkko, joka on rakennettu 1500-luvulla. Kirkon kattomaalaukset ovat peräisin vuodelta 1650. Keminmaan Vanhan kirkon kuuluisuus perustuu paljolti luterilaiseen pappiin, Nikolaus Rungiukseen, joka toimi 30 -vuotisen sodan aikana Kemin kirkkoherrana. Nikolaus Rungius kuoli vuonna 1629 ja hänet haudattiin kirkon kuoriin lattian alle, niin kuin monet muutkin hänen aikalaisensa. Rungiuksen lahoamaton ruumis on edelleenkin nähtävänä kirkon tiloissa. Jokivarteen viettävässä, kiviaidan ympäröimässä kirkkotarhassa on säilynyt hautamuistomerkkejä ja lukuisia talvihautojen jättämiä painaumia. Keminmaan vanha kirkko on yksi Pohjois-Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Keminmaan uusi kirkko on keltaiseksi kalkittu päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkkoa ympäröi
kiviaita komeine portteineen. Uusi kirkko valmistui vuonna 1827. Sekä uusi että vanha
kirkko kuuluvat Museoviraston rakennusperintörekisteriin. Kokonaisuuden kulttuurihistoriallista arvoa lisäävät jokirannassa sijaitsevat lääninarkkitehdin 1850-luvulla suunnittelema pappilan rakennusryhmä, suurikokoinen jyvämakasiini ja uiton pääerottelupaikka. Vuonna 1849 rakennetussa jyvämakasiinissa toimii Keminmaan Kotiseutumuseo, jonka omistaa Keminmaa-Seura ry. Museossa on esillä pitäjän historiasta kertovia esineitä sekä perinteistä jokikalastusvälineistöä.

Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on keskiaikainen luonnonkivikirkko, rakennettu 1500-luvulla. Kuva: Tanja Siippainen

Arvokkaat perinnebiotoopit

Kirkkoja ympäröivät perinnemaisemat on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi. Perinnebiotoopit liittyvät saumattomasti alueen kulttuurihistoriallisesti
arvokkaiden rakennusten muodostamaan kokonaisuuteen ja täydentävät alueen maisemallisia arvoja.

Varsinaiset perinnebiotoopit jakautuvat neljään pienialaiseen lohkoon vanhan ja uuden kirkon välittömässä läheisyydessä. Perinnebiotooppien yhteenlaskettu pinta-ala on noin yksi hehtaari. Vanhan kirkon eteläpuolella on pienialainen, edustava, karu kuiva pienruohoniitty. Vanhan kirkon lounaispuolella on puolestaan monilajinen ja kuusivaltainen hakamainen niittyalue. Alue on ollut voimakkaan lammaslaidunnuksen kohteena vielä 1950-luvulla. Ennen hoidon aloittamista alue oli umpeen kasvamassa.

Keminmaan uuden kirkon luoteispuolella on pieni, avoin niitty. Niittyalue on todennäköisesti ollut tallauksen ja niiton kohteena varsin pitkään. Uuden kirkon edustalla, sankarihautausmaan vieressä sijaitsee myös pieni edustava ketolaikku hoitonurmen keskellä. Tällä kedolla kasvaa erityisen runsaana alueellisesti uhanalainen tunturinurmikka.

Alueen perinnebiotoopeilla elää arvokasta perinnemaisemien lajistoa. Huomionarvoisimmat kasvilajit ovat erittäin uhanalainen ketokatkero (Gentianella campestris), valtakunnallisesti uhanalainen keltamatara (Galium verum) ja alueellisesti uhanalainen tunturinurmikka (Poa alpina). Alueella elää myös silmälläpidettäviksi luokiteltuja perinnebiotooppien kasveja, kuten ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) ja kissankäpälä (Antennaria dioica). Alueen muuhun lajistoon kuuluvat mm. pulskaneilikka, ahopukinjuuri, ahomansikka ja pikkulaukku, metsäkurjenpolvi, kultapiisku, ahomatara, kangasmaitikka, metsäapila, koiranputki, tuoksusimake, metsälauha, nurmirölli, kissankello, siankärsämö, päivänkakkara ja kannusruoho. Myös vanhan kirkon muurien sisäpuolella vanhan kirkkotarhan alueella kasvaa arvokasta ja näyttävää lajistoa. Paikalla kukkii runsaana mm. Lapin maakuntakukka kullero.

Lapin maakuntakukkia kulleroita, taustalla Keminmaan vanha kirkko. Kuva: Juha Honkonen

Perinnebiotooppien hoito

Keminmaan seurakunta on hoitanut alueen perinnebiotooppeja epäsäännöllisesti 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2008 kohde tuli mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja VR-konsernin yhteiseen perinnemaisemien hoitohankkeeseen, Matkalla maisemaan – luonnollisesti. Hankkeessa hoidettiin vuosien 2008–2010 aikana 70 perinnemaisemakohdetta ja ratojen varsien uhanalaisten lajien elinpaikkaa ympäri Suomen. Käytännön hoitotöistä Keminmaan kirkkojen alueella vastasi Lapin luonnonsuojelupiiri.

Hankkeen alkaessa vuonna 2008 alueelle teetettiin hoitosuunnitelma ja alueen perinnebiotooppeja hoidettiin vuosittain talkoiden avulla. Talkoissa niitettiin hoidettavan alueen kasvillisuus, haravoitiin niittojäte ja poistettiin pensaikkoa ja pientä puustoa etenkin vanhan kirkon hakamaiselta osalta. Keminmaan seurakunta osallistui talkoisiin lainaamalla osan talkoovälineistä, niittämällä hoidettavia alueita omistamallaan niittokoneella sekä huolehtimalla niittojätteen poiskuljetuksesta. Seurakunta tarjosi kaksipäiväisten talkoiden aikana talkoolaisille myös mahdollisuuden yöpymiseen omistamallaan väentuvalla. Vuosina 2011-2013 Keminmaan kirkkojen hoitoa jatketaan kun VR-konserni jatkaa hoidon tukemista viidellä Matkalla maisemaan – luonnollisesti -hankkeessa mukana olleella kummikohteella. Käytännön hoitotöistä vastaa edelleen Lapin luonnonsuojelupiiri. Kohteelle on tarkoitus pystyttää myös perinnemaisemista, niiden hoidosta ja alueen lajistosta kertova opaskyltti.

Tanja Siippainen