Maatiainen ry on valinnut suomenpystykorvan (ruotsiksi finsk spets, englanniksi Finnish Spitz) vuoden 2018 maatiaiseläimeksi. Perusteluina ovat koiran vuosisatoja kestänyt suuri merkitys riistametsällä, vahtikoirana ja osana suomalaista pihapiiriä, kylän raitteja ja koiraharrastuksia. Lisäksi se on aito maatiaisrotu, joka on kehittynyt ilman risteytyksiä toisiin rotuihin. Suomenpystykorva on ollut yleinen ja suosituimpia rotuja varsinkin maaseudulla. Viime vuosikymmeninä niiden määrät ovat vähentyneet.

Muinaisten kippurahäntien on arvioitu tulleen Suomeen jousimetsästäjien apuna kivikaudella, kun ihmiset alkoivat asuttaa Suomea. Vuosituhansia sitten eläneiden maatiaispystykorvien ulkonäköä ei tunneta, mutta luulöytöjen perusteella koirat ovat olleet rakenteeltaan vahvoja ja muistuttaneet nykyisiä pystykorvia. Varhaisia löytöjä koirista on tehty haudoista ja vanhojen asuinpaikkojen kaivauksista. Koirat ovat olleet metsästyskoiria, vahteja ja myös vetojuhtia rekijäännösten perusteella. Ihmisten ruokavalioon koira on kuulunut vain hädässä.

Ensimmäiset kirjalliset tiedot suomenpystykorvan kaltaisesta koirasta ovat 1600-luvulta. Varhaisissa kuvauksissa Suomessa tiedettiin olevan vaaleasta punertavasävyisiin esiintyviä pystykorvaisia ja kettumaisia koiria, joilla metsästettiin, ja niitä pidettiin myös vahteina.

Penit ja Hallit koiraroduksi ja kansalliskoiraksi

Suomenpystykorva luetaan Kennelliiton FCI-luokituksessa pystykorviin ja alkukantaisiin koiriin. Ensimmäisen kerran rotu merkittiin rotukirjaan vuonna 1892 nimityksellä ’suomalainen haukkuva lintukoira’ metsänhoitaja Hugo Sandbergin tekemän ehdotuksen perusteella. Rotumääritelmä tarkennettiin suomalaiseksi pystykorvaksi vuonna 1897.  Vuonna 1938 perustettiin Suomen pystykorvajärjestö huolehtimaan rodusta. Kansalliskoiraksi suomenpystykorva julistettiin vuonna 1979. Viimeisin huomionosoitus on vuodelta 2017, kun ’Suomenpystykorvalla metsästäminen’ lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Lintuja ja saalista puuhun haukkuva metsästystapa on harvinaisuus maailmassa.

’Monen viljan koira’

Suomenpystykorva on monikäyttöinen metsästyskoira. Aikaisemmin sitä käytettiin paljon turkiseläinten jahdissa. Kohteena olivat etenkin näädät ja oravat. Nykyään rodulla pyydetään runsaimmin teeriä ja metsoja. Rotu on yleisin kanalintujahdeissa vielä nykyäänkin.

Petopyynnin kohteena ovat olleet näätä, mäyrä, supikoira ja minkki. Suomenpystykorva on mukana myös hirvijahdeissa ja jonkin verran karhujahdeissa. Jahtikausi rodulla on suhteellisen pitkä: elokuisesta sorsanmetsästyksestä maaliskuun lopun näätäjahteihin.

Riistaa hakiessaan suomenpystykorva liikkuu 100 - 500 metrin etäisyydellä metsästäjästä. Lintujahdissa koira paikantaa saaliin puuhun ja haukkuu tätä niin kauan, kunnes metsästäjä ehtii haukkupuun äärelle. Näätien ja oravien pyynti tapahtuu samalla tavalla. Suomenpystykorvaa on käytetty myös vesilintujahdissa noutavana koirana.

Suomenpystykorvien metsästystaipumuksia ja valmiuksia testataan metsästyskokeissa. Linnunhaukkuun osallistuu vuosittain satoja koiria ja hirvenhaukkukokeisiin muutamia kymmeniä. Koirayksilöiden haukkuherkkyydessä on eroja. Hyvän metsästyskoiran haukussa pitää olla riittävä kesto. Haukun tiheydessä ja kovuudessa on yksilökohtaisia eroja.

Suomenpystykorvalla metsästyksen jatkumiseen vaikuttaa metsästysharrastuksen jatkuvuus kaupungistuvassa kulttuurissamme ja ennen kaikkea metsien rakenne, joka vaikuttaa metsäkanalintujen ja muunkin riistan menestymiseen.

Suomenpystykorvia on nykyisin noin 7500 yksilöä. Eniten yksilöitä (2866) rekisteröitiin vuonna 1968. Vuonna 2015 rekisteröitiin 624 suomenpystykorvanpentua ja se oli 17. suosituin rotu Suomessa.

Teksti Kirsi Mäkinen, kuvat Pekka Salomäki

Lähteet:

Aineeton kulttuuriperintö. Suomenpystykorvalla metsästäminen. https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Suomenpystykorvalla_mets%C3%A4st%C3%A4minen

Digijahti 1/2017. Suomen pystykorvasta metsästyskoiraksi. Suomen metsästäjäliitto.

Koiramuseo – Verkkonäyttely. Pikinokasta kansalliskoiraksi. https://www.koiramuseo.fi/verkkonayttelyt/pikinokasta-kansalliskoiraksi

Malinen, J., Väänänen, V-M., 2012. Kanalinnustus. Otava.

Metsästysajat. Suomen Riistakeskus. https://riista.fi/metsastys/metsastysajat/

Pietiläinen, P., 2014. Koirien Suomi. Kansanperinnettä ja historiaa. SKS.

Suomen Kennelliitto. Suomenpystykorva.
https://www.kennelliitto.fi/koirat/kotimaiset-rodut/suomenpystykorva

Suomen Pystykorvajärjestö. www.spj.fi

Tuominen, Erkki. Suomenpystykorva metsällä ja kotona. 2002. Karisto.