Vuoden Maatiaiseläin 2019
Maatiainen ry on valinnut rantakäärmeen (Natrix natrix) vuoden 2019 Maatiaiseläimeksi. Maatilojen elättikäärmeet olivat yleisiä kaikkialla Suomessa 1800-luvulla. Joissain paikoissa niitä pidettiin vielä 1950-luvullakin. Käärme herättää monissa voimakkaita tunteita. Miten talon suojelijasta tulikaan inhottu matelija?
Elättikäärmeistä on kirjallista tietoa Suomessa 1600-luvulta alkaen. Käärmeillä oli kaksijakoinen asema, toisaalta ne olivat konkreettisia eläviä eläimiä ja toisaalta myyttisiä haltijoita, jotka suojelivat taloa. Maatalon menestys liitettiin usein käärmeen hyvinvointiin. Käärmeelle vietiin maitoa ja muuta ruokaa, jotta se voisi hyvin ja samalla takaisi karjan hyvinvoinnin.
Rantakäärmeen poikaset ovat todella pieniä. Rantakäärme on rauhoitettu eläin, eikä sitä saa ottaa luonnosta lemmikiksi. Kuva: Lisse Tarnanen
Käärmeet ja maito
Elättikäärme yhdistettiin lehmien maidontuotantoon - uskomus, jolla on pitkät perinteet hindulaisuudesta sekä antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista alkaen. Rantakäärme, kuten muutkin käärmeet, on kuitenkin laktoosi-intolerantti, eikä siten pysty käyttämään maitoa ravintonaan. Suomalaisessa perinteessä on runsaasti kuvauksia maitoa juovista elättikäärmeistä. Ovatko käärmeet todellisuudessa juoneet maitoa ja jos ovat, miksi?
Suomessa rantakäärmeet ovat voineet hyvinkin pitää kurissa maatilan jyrsijäpopulaatioita sisämaassa. Rantakäärmeelle entisaikojen navetta ja sen ympäristö on ollut otollinen asuinpaikka, koska käärme viihtyy lämpöä tuottavassa lantatunkiossa tai kompostissa. Se on myös oivallinen ympäristö munimiseen. Perimätietojen mukaan rantakäärmeille on myös osattu antaa kalanperkuujätteitä – lähes ainoa ravinto, jota ihminen voi elävää ruokaa pyydystävälle käärmeelle tarjota. Lantatunkioiden katoaminen on johtanut rantakäärmepopulaatioiden pienenemiseen.
Läävämato
Suomalaisessa perinteessä rantakäärmeellä on huomattavan positiivinen imago. Käärme nähdään vaarattomana elättinä, taloa suojelevana haltijana ja tärkeänä kotipiirin eläimenä. Läävämadolla on ollut monta nimeä, kuten rakkaalla lapsella konsanaan. Vanha nimitys tarhakäärme juontuu käärmeen kotieläimen kaltaisuudesta – se on elänyt tarhassa eli pihapiirissä. Rantakäärmeiden keväinen paritteluaika on voinut innoittaa käsitteen Käärmeiden käräjät.
Käärme kuin käärme?
On muutamia tuntomerkkejä, joista rantakäärme on helppo tunnistaa:
Silmäterä pyöreä, kyyllä kapea pystysuora rako.
Pidempi ja solakampi kuin kyy.
Jos käärmeellä on niskalaikut, se on rantakäärme. Kaikilla rantakäärmeillä ei niitä kuitenkaan ole.
Käärmeen kanssa rinnakkain
Rantakäärme on ansainnut roolinsa entisaikojen elättikäärmeenä, eikä sitä ole syytä nykypäivänäkään pelätä, saati inhota. Rantakäärme ei voi vahingoittaa ihmistä – päinvastoin ihminen on sen pahin uhka. Jo muinaiset suomalaiset arvostivat käärmeitä elämänpiirissään, eläen sovussa rinnakkain niiden kanssa.
Rantakäärme on tehokas kalastaja. Se suosii pohjakaloja kuten kivisimppua tai kivinilkkaa. Kuva: Lisse Tarnanen
Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on laatikoittain aineistoa elättikäärmeisiin liittyvästä suomalaisesta perinteestä. Käärmeillä on ollut tiivis yhteys maatilan elämään ja uskomuksiin. Niiden merkitys näkyy myös käärmeisiin liitetyissä nimityksissä ja tarinoissa, jotka toistuvat samanlaisina eri puolilla maata, jopa eri puolilla Eurooppaa.
Rantakäärmettä on Suomessa kutsuttu mm. tarhakäärmeeksi, karjakäärmeeksi, läävämadoksi, kotimadoksi, läävätoukaksi, häntämadoksi, navettakäärmeeksi ja rousmadoksi.
Kevätpäiväntasausta on kutsuttu Matopentiksi, koska se ajoittuu Pentin nimipäivän tienoille ja käärmeet alkavat silloin heräillä talvihorroksesta.
Hyvin yleinen käärmeeseen liittyvä tarina kertoo maitokupilla yhdessä lapsen kanssa syövästä käärmeestä. Käärme ei välitä, vaikka lapsi välillä kopauttaa sitä puulusikalla päähän ja sanoo: ”Älä syö niin paljon”. Usein toistuvissa tarinoissa kerrotaan miniästä, joka on tietämättömyyttään tappanut talon käärmeen ja aiheuttanut parhaan lehmän kuoleman tai yleisen perikadon, sekä lehmästä maitoa lypsäneistä käärmeistä, jotka ovat siten aikaansaaneet lehmän umpeenmenon.
Uhattuna rantakäärme saattaa leikkiä kuollutta kääntymällä selälleen ja roikuttaen kieltään avoimesta suusta. Kuva: Jarmo Latva
|
