Pohjanpystykorva on puuhun lintua haukkuva koira, joka haukullaan ilmaisee, missä riista kulloinkin on. Se on perinteisesti ollut yhden miehen koira, mutta nykyisin yhä enemmän koko perheen koira.

Pohjanpystykorvia käytetään pääasiassa metsäkanalintujen metsästykseen, mutta muun muassa lyhyistä linnunmetsästysajoista johtuen yhä enemmän myös perinteisenä ”kaikenviljankoirana” hirven, näädän ja jopa karhun metsästykseen. Siitä on tullut tärkeä apu myös pienpetojen ja villisikojen metsästykseen, vesilintujen noutamiseen ja haavakkojen etsintään.

Erinomaisen kuuloaistinsa avulla se seuraa pakenevaa riistaa useita satoja metrejä ja saattaa parhaimmillaan ylittää tarvittaessa vesiesteitä. Menettäessään näköyhteyden pakenevaan lintuun, se pysähtyy kuuntelemaan linnun mahdollista puuhun istumisääntä hetkeksi, kunnes jatkaa taas linnun menosuuntaan. Löydettyään linnun puusta, se pyrkii haukunnallaan pysyttämään sen paikallaan, kunnes metsästäjä tulee paikalle ja löytää linnun koiran haukun ja olemuksen osoittamasta paikasta.

Pohjanpystykorva on pieni ja hieman korkeuttaan pitempi, tasapainoinen ja jäntevä koira, jolla on hyvin kehittyneet lihakset. Pohjanpystykorva on valpas ja pää on ryhdikkäästi pystyssä. Olemukseltaan se on peloton ja hyvin ketterä. Sukupuolileima on selvä.

Kuva: Marika Tuomela

Historiaa

Pohjanpystykorva polveutuu luultavasti pienistä laikatyyppisistä pystykorvista, joita Pohjoiskalotin metsästäjäväestöllä oli jo esihistoriallisena aikana. Tämä pieni metsästyspystykorvarotu on ollut olemassa vuosituhansien ajan. Luonnonvalinta on pitänyt sen hengissä, joten vain vahvimmilla on ollut mahdollisuus säilyä hengissä. Karuilla pohjoiskalotin alueilla metsästys oli välttämätöntä, sillä se takasi sekä ravinnon että turkisten saannin. Soopeleiden, näätien ja kärppien kallisarvoiset turkikset olivat ainoa maksuväline vuosisatojen ajan. Kun turkisten hinnat romahtivat toisen maailmansodan jälkeen, katosi myös kiinnostus pohjanpystykorvaan.

Pieni vanttera maatiaispystykorva, jonka väri vaihteli lähes yksivärisen eriasteen ruskeasta, riistanväristä, harmaasta, valkokirjavasta valkoiseen antoi oman ja varsin keskeisenkin leimansa Kainuun, Oulun-läänin pohjoisosien ja Lapin-läänin, lukuun ottamatta sen pohjoisempia kuntia, erämaakylien kyläkuvaan aina 1970-luvulle asti alueen syrjäisimmissä kyläyhteisöissä.
Rotu katosi ja sitä ei rekisteröity moniin vuosiin ja siksi Ruotsin kennelliitto poisti sen rekisteristä. Mutta vain vuosikymmen myöhemmin kävi ilmi, että joitakin hyvin rotutyypillisiä yksilöitä oli edelleen olemassa seura- ja vahtikoirina pohjoiskalotin sisäosien pienillä maatiloilla. Muutaman henkilön antaumuksellisen työn tuloksena tämä vanhantyyppinen metsästyspystykorva säilyi. Vuonna 1967 Ruotsin kennelliitto otti rodun uudelleen rekisteriinsä ja laadittiin uusi rotumääritelmä.

Ruotsin Kennelklubi teki 1973 virallisen yhteistyöaloitteen Suomen Kennelliitolle. Siihen aloitteeseen Suomen Kennelliitto lämpeni. Kennelliitto hyväksyi rotumääritelmän ruotsalaisten rotumääritelmän pohjalta ja rodun nimeksi tuli norrbottenspetsin suomenkielinen käännös pohjanpystykorva.

Populaation koko ja rakenne

Pohjanpystykorva on pääosin levinnyt Suomeen ja Ruotsiin. Seuraavaksi eniten pohjanpystykorvia on Kanadassa ja Norjassa. Myös USA:han on muodostumassa pienehkö populaatio Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta ostetuista koirista. Muissa maissa esiintyy vain yksittäisiä rodun edustajia.

Pohjanpystykorvan rekisteröintimäärät ovat voimakkaassa kasvussa ja jalostukseen käytettyjen koirien suhteellinen lukumäärä ja pentuekoko on säilynyt tasaisena. Pohjanpystykorvilla sekä urosten että narttujen jalostuspohja on varsin hyvä verrattuna muihin rotukoiriin. Tämä on pitkälti koirakohtaisen pentuerajoituksen ansiota.

Kokonaispopulaatio globaalisti on noin 5400 yksilöä. Suomessa populaation koko on vuoden 2019 lopussa noin 3400 yksilöä, Ruotsissa noin 1400 yksilöä. Rotua on jalostettu meillä vasta reilut 45 vuotta, joten rotu on vielä melko epäyhtenäinen, tai jos asian ilmaisee myönteisesti, niin monimuotoinen. Tämä monimuotoisuus johtuu rodun nuoruudesta ja aivan viime vuosiin asti tapahtuneista ns. maatiaiskoirien rotuunotoista. Koon vaihtelua on eniten. Runsasta vaihtelua esiintyy turkin laadussa, värissä ja karvan pituudessa. Jonkin verran vaihtelua on myös rungon rakenteessa ja rotupiirteissä.

Pohjanpystykorvan jalostus ei ole ulkomuoto-ominaisuuksien osalta johtanut sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka altistaisivat koirat terveydellisille ongelmille tai haittaisivat niiden rotumääritelmän mukaista käyttöä. Monimuotoisuus on rodun voimavara.
Pohjanpystykorva on esimerkiksi ruotsalaisten koiravakuutustilastojen mukaan terve rotu. Rodulla ei ole huomattavan paljon yleisiä elinkykyä ja elämisen laatua heikentäviä perinnöllisiä sairauksia. Elinikä on pitkä, noin 12-14 vuotta, eikä vanhuuden vaivoja tunnu myöskään esiintyvän rodulla merkittävästi.

Pennun ostossa ja myynnissä sinua auttaa pentuneuvojamme, jonka ensisijaisena tehtävänä on välittää Suomen Pystykorvajärjestön jäsenten kasvattamia ja jalostustoimikunnan suosittelemien yhdistelmien kriteerit täyttäviä pohjanpystykorvan pentuja.
Voit ottaa yhteyttä joko suoraan nettisivuillamme oleviin pennun tarjoajiin tai soittaa jollekin kasvattajalle tai järjestön pentuneuvojalle. Pentuneuvojan palvelut ovat maksuttomia SPJ:n jäsenille, kuten myös pennun ostoa suunnitteleville.

Käyttökokeet

Rodun käyttöominaisuuksien testaus suoritetaan haukkukokeiden avulla (lintu tai hirvi). Kokeiden tulosten pohjalta saadaan koirien käyttöominaisuuksista tärkeää tietoa.
Kokeiden tarkoituksena on kehittää koiran ja rodun käyttökelpoisuutta linnunmetsästyksessä ja saada tietoa jalostusta varten, pitää linnunmetsästys korkeatasoisena koiraharrastuksena, kehittää lajin harrastajien yhteistoimintaa sekä tarjota mahdollisuus kilpailla näiden koesääntöjen pohjalta.

Rodun SM-kilpailut järjestetään loka – joulukuussa, kuitenkin viimeistään joulukuun toisen viikonvaihteen aikana, välttäen päällekkäisyyttä suomenpystykorvien Haukkuottelun kanssa. Aluekohtainen lumitilanne tulee kuitenkin huomioida ennakoivasti (maastossa oleva lumi ei saa estää jalan tapahtuvaa maastossa liikkumista), eli Etelä-Suomessa ajankohta voi olla joulukuussa, mutta Pohjois-Suomessa aiemmin. Kisat kiertävät neljän lohkon kesken, eli pohja-länsi-etelä-itä.

Kesäpäivät kokoavat harrastajat yhteen

Pohjanpystykorvien kesäpäivät ovat pohjanpystykorvien vuotuinen tapahtuma, joka järjestetään joka vuosi viikko juhannuksen jälkeen. Tapahtumapaikka vaihtelee ympäri Suomen. Tänä vuonna kesäpäivät pidetään viime vuotiseen tapaan yhteistyössä suomenpystykorvaväen kanssa Kouvolassa, Orilammen majalla. Kesäpäivät on perinteisesti olleet rento, tapahtuman täyteinen viikonloppu, jossa harrastajat pääsevät tapaamaan toisiaan ja tutustumaan uusiin harrastajiin.
Suomen Kennelliiton silloinen puheenjohtaja Olli Korhonen totesi Koiramme-lehdessä 4/1974 seuraavaa: “Ehkä meidän ei tarvitse vielä suorastaan ylpeillä pohjanpystykorvasta, mutta meillä on kuitenkin oikeus todeta, että sen rekisteröinti on hyvällä alulla, ja että siinä on ainesta tulla tyydyttäväksi metsästyskoiraksi, mutta luonteensa ja kokonsa puolesta viehättäväksi seurakoiraksi. On ilolla todettava, että meilläkin on mahdollisuus luoda jotakin omaperäistä myös kartano- ja seurakoirarintamalla. Tulevaisuus näyttää miten tässä onnistutaan.”

Tänä päivänä voimmekin todeta pohjanpystykorvan täyttäneen kaikki siihen kohdistuneet toiveet ja odotukset. Rotuna pohjanpystykorvaa on kuitenkin edelleen syytä kehittää kaiken viljan koirana, ja velvollisuutemme onkin vaalia tätä suoraan luonnonkannasta polveutuvaa rotuamme; pohjanpystykorvaa, parhaalla mahdollisella tavalla.

Eliisa Niskanen, teksti

Suomen Pystykorvajärjestö

Suomen Pystykorvajärjestö - Finska Spetsklubben r.y. (SPJ-FSK r.y.) on yksi vanhimmista kennelalan rotujärjestöistä Suomessa. SPJ-FSK r.y.on perustettu vuonna 1938, eli se juhli viime vuonna 80-vuotista historiaansa. Aiemmin toiminta oli järjestetty Suomen Kennelklubin haaraksi. Tällä hetkellä SPJ-FSK r.y. on Suomen Kennelliiton alainen rotujärjestö kotimaisille pystykorvaisille roduillemme.

Toiminta järjestössä, johon kuuluu noin 7000 jäsentä, on organisoitu kolmeen pääjaostoon: suomenpystykorva-, karjalankarhukoira- ja pohjanpystykorvajaostoon. Järjestöllä on poikkeuksellinen asema rotujärjestöjen joukossa. Sen rodut ovat elävä osa suomalaiskansallista kulttuuriperintöä. Ilman risteytyksiä luonnonkannasta polveutuvina rotuina ne ovat maailman mittakaavassakin harvinaisia ja niillä on näin ollen aivan oma arvomaailmansa. Sukupolvien saatossa on näiden koirien ja ihmisen välille kehittynyt sosiaalisen kanssakäymisen muoto, symbioosi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan. Tämän tiedostaminen, tunnetuksi tekeminen ja näiden rotujen jalostus sekä siihen liittyvä terveydestä ja perinteisistä käyttöominaisuuksista sekä rodunomaisesta ulkomuodosta huolehtiminen on järjestön pääasiallisin tarkoitus.

Vuoden päätapahtumia ovat Talvipäivät sisältäen järjestön päänäyttelyn sekä suomenpystykorvien linnunhaukun kuninkuusmittelö Haukkuottelu, karjalankarhukoirien hirvenhaukun pääottelu Hirvenhaukut ja pohjanpystykorvien SM-haukut.
Suomen Pystykorvajärjestö julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Pystykorva-lehteä, joka on paitsi viihdyttävä, myös asiantunteva tietopaketti jokaiselle metsästyspystykorvan kanssa harrastavalle. Jäsenlehti antaa vinkkejä koiran ruokintaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, se välittää aidot kisatunnelmat syksyn arvokisoista ja julkaisee jäsenten omia kirjoituksia koiran kanssa koetuista eräelämyksistä.

Järjestöön, sen toimintaan ja edustamiin rotuihin voi tutustua lisää osoitteessa www.spj.fi