Syksyn 2015 Maatiaisen taimipäivänä meitä odotti maittava makuyllätys, joka herätti melkoista kiinnostusta – olemmeko saamassa uuden (vanhan) viljelykasvin? Saimme myös kutsun tulla keräämään pähkinöitä Laitilaan Vesa Muurisen 400 pensaan pähkinäviljelmälle ja saimme maistaa näitä herkkuja, joita he ovat itse kasvattaneet!

Kyseessä on meillä Keski-Suomeen asti luontaisena ja harvinaisena kasvava (euroopan)pähkinäpensas (Corylus avellana, ruots. hassel, josta meilläkin toisinaan käytetään väärää ja harhaanjohtavaa nimeä "hasselpähkinä"). Jo esi-isämme käyttivät aikoinaan kotoisen pähkinäpensaan pähkinöitä ravinnokseen.

Suomalaisten vanha tuttu

Pähkinäpensaasta kirjoitti jo Elias Lönnrot kirjassaan Flora Fennica Suomen kasvisto vuodelta 1860. Teoksesta on uusi, upein värikuvin kuvitettu, kolmeosainen painos nimellä Elias Lönnrotin Flora Fennica 1-3 (2002). Tämä teos on kasveja harrastavien maatiaisten kirjaston kulmakiviä, sillä siinä on selostettu myös luonnonkasviemme käyttöä ravinnoksi ja lääkkeeksi.*
Pähkinäpensaasta Lönnrot kirjoitti: "Pähkinät ovat yleiseen tuttuja. Niiden sydämmistä saadaan melk. puoliksi hyvää öljyä, joka vetää vertoja manteli-öljylle. Haarat käytetään astia-vanteiksi, isommiksi koreiksi j.n.e.  Kasv. sekä pähkinöistä että aaluvista. Edistyttää ruohon kasvua ja lisää hyvää ruokamultaa” (2002 painos, osa III s. 285–286). Ahvenanmaalla, jossa pähkinäpensasta kasvaa monin paikoin, on pähkinöitä kerätty ja käytetty ravinnoksi ja muinoin jopa veronmaksun välineenä. Matti Lahtisen mukaan kotimaista pähkinäsatoa on vuonna 2015 tullut runsaasti aina Oulun ja Kajaanin korkeudelle asti.

Kuva oikealla: Syksyn 2015 satoa Inga ja Markku Nuojualla Ruukissa, jossa pähkinäpensaita on kasvatettu 1985 alkaen.

Vaihtoehtoja riittää

Tätä pensasta voimme huoleti kutsua nimellä pähkinäpensas, sillä muut pähkinäpensaslajit ja -lajikkeet ovat Suomessa harvinaisia koristekasveja, joita ei aina löydä edes kasvitieteellisistä puutarhoista eikä arboretumeistakaan. Koko kesän lehdiltään tummanpunainen lajike 'Fuscorubra eli 'Purpurea', punapähkinäpensas, on viihtynyt yllättävän hyvin jopa Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta eipä sitä juuri muualla Suomessa näekään. Sen sijaan ainakin aiemmin talvenarkaa, ehkä nyt jo paremmin viihtyvää, myös punalehtistä veripähkinää (C. maxima 'Purpurea') näkee toisinaan taimimyymälöissä.  

Kaupasta ostamamme pähkinät ovat hasselpähkinäpensaan lajikkeitten (C. Hasselpähkinä-ryhmä, ruots. hasselnöt) pensaista, jotka on jalostettu risteyttämällä kotoista pähkinäpensasta isopähkinän (C. maxima, ruots. filberthassel) ja eräiden muiden pähkinäpensaslajien kanssa. Viljelykasvien nimistön viimeisimmässä eli kahdeksannessa painoksessa (2012) luetellaan pähkinäpensaita 12 lajia, lajiketta ja lajikeryhmää. Joukossa on Etelä-Suomessa puuksi kasvava turkinpähkinäpensas (C. colurna), joka on meillä hyvin viihtynyt. Sitä on kokeiltu kadunvarsipuunakin, jollaisena sitä voi ihailla Helsingissä Puotinharjussa Vartiovuorenkadulla.

Helppo kotipuutarhan kaunistus

Olen aina pähkinäpensaita oppilaille esitellessäni ehdottanut, että pähkinäpensaita pitäisi istuttaa jokaiseen puistoon ja kotipuutarhaankin – tilan salliessa – muutaman pensaan ryhmänä jonnekin puutarhan nurkkaukseen. Pähkinäpensaathan eivät tarvitse hoitoa, eivät edes ruohonleikkuuta altaan, koska rikkakasvit eivät viihdy niin varjossa. Lönnrotin maininta, että pähkinäpensas "edistyttää ruohon kasvua", tarkoittaa että sen alla viihtyvät monet lehtometsän keväällä kukkivat ruohokasvit.

Keväällä pensaitten alla kukkivat myös monet sipuli- ja mukulakasvit sekä varjoperennat, jotka eivät myöskään tarvitse hoitoa. Syksyiset lehdet on syytä jättää haravoimatta maatumaan kasvien ravinnoksi. Englannissa käyvät puutarhaihmiset poikkeavat usein yhdessä Britannian hienoimmista puutarhoista, Sissinghurstin kartanon puutarhassa. Siellä on kaksi pitkää pähkinäpensasrivistöä, joiden alle on istutettu suuri määrä varjossa viihtyviä, keväällä kukkivia kasveja. Uskoisi tällaisia kulmauksia löytyvän jokaisesta meikäläisestä puistosta ja kotipuutarhoistakin. On myös hyvä muistaa, että pähkinäpensas on yksi puutarhojemme aikaisimmin kukkivista kasveista!

PS. Miten saadaan oravat pysymään poissa pähkinänkeruusta, se on minulle arvoitus!

Teksti: Pentti Alanko
Kuvat tekstissä: Matti Lahtinen, kuvat oikeassa reunassa: Keijo Luoto

*Ks. Pentti Alangon artikkeli: "Ne välttämättömät kasvikirjat”, Osa II, Maatiainen 2/2014, s. 42.

”Stenberg”-pähkinänsärkijän idea ja mallikappaleet Maatiaiselle on saatu Karkkilasta Kari Stenbergiltä. Hän kertoo oppineensa työvälineen tekemisen isältään. Paras pähkinänsärkijä syntyy pähkinäpensaan oksasta.