Härkäpapua sarvista

Inna Somersalo, Päivi Mattila, Hanna Tuomisto & Henri Haimi: Härkäpapua sarvista – Herkullista kasvisruokaa läheltä, Multikustannus 2006

Lähiruoka, energiansäästö, eläinten oikeudet ja luomu ovat kirjan tekijöiden eettisiä ohjeita. Tämän tapainen ajattelu oli johtotähti jo 1970- luvulla kasvisravintola Kasviksen perustajilla ja ihan hyvä, että eettinen ja ekologinen ruoka-ajattelu toistuu ja vegaaniruokavalioon perustuvia ruokakirjoja ilmestyy silloin tällöin. 

Kirjan alkuosa on melko julistuksellista ympäristö- ja ruokapolitiikkaa. Osiossa ”Uutuuksia keittiöön” tulee erääksi esimerkiksi härkäpapu. Todellisuudessa härkäpapu ei ole uutuus, se on vain ollut suurelta yleisöltä unohduksissa vuosikymmeniä. Aikoinaan härkäpapu oli niin tärkeä elintarvike Suomessa, että kylillä oli omat papulajinsa. Siitä, että näitä hyvin ilmastoomme sopeutuneita suomalaisia maatiaishärkäpapuja on yhä tallella, voimme kiittää viljelijöitä, jotka halusivat säilyttää vanhoja hyötykasveja. Härkäpapu on tavallinen kaikkialla maailmassa, koska se sopeutuu hyvin paikallisiin viljelyolosuhteisiin. 

Muita vielä erikoisempia ruoka-aineita kirjassa ovat hamppu ja lupiini. Hampusta käytetään ruokiin siemeniä ja kyseessä oleva öljysiemenhamppu ei sisällä huumaavia aineosia. Tämä hamppu on jalostettu Suomen olosuhteisiin ja sen lajikenimi on ’Finola’. Lupiinin esittelyn kohdalla olisin kaivannut selkeämpää informaatiota, että satojen lupiinilajikkeiden joukossa on myös myrkyllisiä. Tienvarret vallanneet lupiinit kuuluvat näihin myrkyllisiin ja niiden syöminen aiheuttaa vatsaoireita ja päänsärkyä ja mitään muitakaan lupiineja ei kannata syödä raakana. Lupiinin suhteen kannattaa ehkä odottaa, että siitä tehtyjä tuotteita saadaan kauppoihin ellei tiedä varmasti lupiinilajikkeen olevan syötävä. Hyvä kuitenkin, että lupiini on mainittu. Ainakin minä innostuin tutkimaan lisää ”ruokalupiineja”. 

Epäselvä kohta kirjassa oli myös B 12 vitamiini, jonka riittävästä saamisesta on varmaan jokainen vegaani kuullut kyllästymiseen saakka. Tieto siitä, että luotettavia lähteitä ovat rikastetut tuotteet kuten erilaiset kasvimaidot ja mehut on hieman ylimalkaista. Paras tapa varmistaa B 12 vitamiini on lukea tuoteselosteet. D- vitamiinin saannin kohdalla tiedot ovat tarkempia ja maininta Devitotal- tipoista kasviperäisen D2 vitamiinin lähteenä on hyvä tieto, vaikka eläinperäinen D3 vitamiini imeytyy paremmin. 

Kirjan parasta antia ovat reseptit, joissa on usein käytetty härkäpapua, spelttiä, hampun siemeniä, herneitä, pellavaa ja nokkosta. Kaikki mainioita ja terveellisiä raaka-aineita, jotka kasvavat hyvin ilmastossamme. Jos onnistun saamaan öljyhampun siemeniä, teen hefua, joka on kirjan tekijöiden mukaan mainio korvike soijapavuista tehdylle tofulle. Samoin kaivan pakastimen pohjalta menneen kesän härkäpapusaaliini ja teen ainakin härkäpapupihvejä.

Härkäpapupihvit

Ohje kirjasta:

2 perunaa
4 dl härkäpapuja
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl valutettua hapankaalia
2 tl kuivattua meiramia 
2 tl kuivattua salviaa
1 tl yrttisuolaa
0,25 tl mustapippuria
0,75 dl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen

1. Kuori ja raasta perunat.
2. Muusaa tai murskaa härkäpavut hienoksi esimerkiksi perunasurvimella, ei kuitenkaan soseeksi asti. Silppua sipulit hienoksi hakkelukseksi. Sekoita kaikki ainekset.
3. Taputtele taikinasta pihvejä paistinpannulle. Paista noin 3 minuuttia puoli. 

Anne Paalo
Arvostelu on aikaisemmin julkaistu Maatiainen-lehdessä 4/2006