Lohjansaari kohoaa Lohjanjärvestä läntisellä Uudellamaalla. Se on kooltaan noin 20 km². Saari on ollut asuttuna vuosisatoja ja jäänteitä asumuksista on löydetty kivikaudelta asti. Kulttuurimaisemat ovat siis syntyneet pitkän ihmisvaikutuksen muovaamina.

Kyttälän kallioketoa on hoidettu aiemmin niittämällä, nykyisin sitä hoitaa lammaskatras. (SLL-UP/ULLA-HANKE/MARJA PÄLIKKÖ)

Maisema on pienipiirteistä, kallionyppylöiden  täplittämää peltolohkojen ja  metsälaikkujen mosaiikkia. Kun kääntyy  valtatieltä (25) kohti Lohjansaarta, kannattaa  todellakin pitää silmänsä auki, että  tavoittaa myös maiseman hienot yksityiskohdat.  Parasta olisikin kesäisen päivän  rauhallinen matkailu polkupyörällä, jotta  ehtii nähdä ja haistella, kuulla ja ihmetellä  luonnon kauneutta.

Ollaan eteläisen Suomen tammivyöhykkeellä.  Lohjan ympäristön kalkkia sisältävä  maaperä luo edellytykset kalkinsuosijakasvien  menestymiselle. Kasvistoa seuraavat  muutkin eliöt. Saaressa on arvokkaiden  lehtojen lisäksi kallioketoja ja niittyjä. Kedot  ovat pienialaisia, mutta muodostavat  tiheähkön verkoston, jossa harvinaistenkin  lajien on mahdollista selviytyä. Perinnebiotooppien  hoitotoimet viimeisen kymmenen  vuoden ajan ovat myös osaltaan turvanneet  saaren luonnon monimuotoisuutta.

Lajirikkautta ja arvokohteita

Perinnemaisemakohteita on Lohjansaaressa  runsaasti eli peräti 22 kappaletta. Suurin  osa niistä on alle puolen hehtaarin ketoja  tai kallioketoja, mutta perinnebiotooppeihin  kuuluvat myös parin hehtaarin suuruinen  rantaniitty ja vajaan puolen hehtaarin  saarnihaka. Suurin alaltaan on Hermalan  kalkkimäki, joka on lähes 3,5 hehtaarin  kokoinen. Kaksi kohteista on perustettu  luonnonsuojelualueiksi: yksityisessä omistuksessa  olevat Paavolan seurantalon keto  ja Paavolan kallioketo. Arvokkaita kohteita  löytyi perinnemaisemainventoinnissa runsaasti.  Kuusi kohdetta täytti valtakunnallisen  perinnemaiseman kriteerit ja kolme oli  lähes tässä luokassa, viisi kohteista oli maakunnallisesti  ja viisi paikallisesti arvokasta.  Lähes puolet siis katsottiin inventoinnissa  selvästi kaikkein arvokkaimpien perinnemaisemakohteiden  joukkoon. Maatiainen valitsikin Lohjansaaren  kohteet Vuoden perinnemaisemaksi juuri merkittävien  luonto-, maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen takia.

Uhanalaisia ja huomionarvoisia lajejakin on tavattu runsaasti.  Esimerkiksi kalliorikko, peltorusojuuri, maarianverijuuri,  kangasajuruoho, jänön- ja kelta-apila, ketokäenminttu,  mäkikaura, hakarasara ja heinäratamo kasvavat useilla perinnemaisemakohteilla.  Myös monet uhanalaiset jäkälä- ja sammallajit  menestyvät saaressa. Rautakautiseen asutukseen liittyviä  arkeofyyttejäkin tavataan, esimerkiksi tummatulikukkaa.  Uhanalaisista hyönteislajeista ainakin vuorilaulukaskas  viihtyy Lohjansaaressa.

Maiseman kerroksellisuus on Lohjansaaressa nähtävissä  kaikkialla. Vanhinta kerrosta edustavat kivi- ja  rautakautiset muinaisjäännökset, joista useat sijaitsevat  perinnebiotoopeilla tai niiden lähistöllä. Pieniä  käytöstä jääneitä historiallisen ajan kalkkikaivoksia  on saarella siellä täällä sekä isompi louhos Kalkkimäessä.  Maiseman kauneutta voi ihailla esimerkiksi  Lohjantien varressa Hermalassa, jossa on vielä jäljellä  tiivistä kylärakennetta.

Hermalan Kalkkimäen louhoksen reunalla  viihtyy kangasajuruoho. (SLL-UP/ULLA-HANKE/HANNA-LEENA KESKINEN)

Hoitoniittoa, raivausta ja lampaiden määkimistä

Uhanalaistuneita perinnemaisemia täytyy hoitaa, jotta  ne ja niiden lajisto säilyvät. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin (aiemmin Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri)  luonnonhoitohankkeet ovat hoitaneet  monia Lohjansaaren perinnemaisemakohteita jo  vuodesta 2003 lähtien.

Hankkeen luonnonhoitajat ovat haravoineet niittyjä  ja ketoja keväisin, raivanneet puustoa ja pensaikkoa  umpeenkasvavilta kedoilta ja niittäneet niitä. Ongelmallisia  lajeja kuten koiranputkea, hietakastikkaa ja  sananjalkaa on poistettu, jotta ne eivät tukahduttaisi  alleen muita lajeja. Joskus työ tehdään jopa nyhtäen  käsin kasveja uhanalaisten lajien viereltä, joskus taas  moottori- tai raivaussaha on tarpeen jo pusikoituneessa  maisemassa.

Hoitotyöhön ovat osallistuneet myös lohjansaarelaisen  lampurin ja ympäristösuunnittelijan Katja  Hammarströmin kyytöt ja ahvenanmaanlampaat, jotka  laiduntavat useilla kohteilla kesäisin. Eläinten saaminen  laitumelle vaatii kuitenkin jopa kymmenien ja  satojen metrien pituisten aitojen rakentamista. Aitoja  onkin rakennettu yhteistyöllä hankkeen ja lampurin  kesken, jotta nelijalkaiset luonnonhoitajat ovat päässeet  työhönsä. Lampaat ja kyytöt pitävät maiseman  avoimena ja tekevät sen eläväksi.

Lampaat ovat luonnonhoitajien parhaita apulaisia peruskunnostetun kohteen jatkohoitajina. Katja Hammarströmin ahvenanmaanlampaat laiduntavat Lohjansaaressa. (SLL-UP/ULLA-HANKE/MARJA PÄLIKKÖ)

Luonnonhoidolla on merkitystä!

Hoito perinnemaisemilla on tuottanut tulosta. Keto- ja  niittylajisto on ilahduttavasti elpynyt ja runsastunut.  Esimerkiksi uhanalaisen kalliorikon esiintymien pinta-  ala on kasvanut. Hoidolla on saatu torjutuksi tilaa  valtaavia lajeja, kuten koiranputkea, mikä taas parantaa  toivottujen lajien selviytymismahdollisuuksia.  Uudenmaan piirin hankkeiden tekemä laidunalueiden  aitaus on lisäksi mahdollistanut laiduntamisen monella  kohteella. Siten on voitu kunnostaa useampia alueita  henkilötyövoiman avulla. Melko pienillä resursseilla  on saatu paljon aikaan!

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin  hoitohankkeista viimeisin oli Uhanalaisten lajien ja  luontotyyppien hoitohanke (”ULLA-hanke”), joka  päättyi helmikuussa 2014. Hoitohankkeita piirillä on  ollut jo kolme peräkkäin. Uudenmaan piiri toivoo saavansa  rahoituksen kokoon, jotta uusi hanke voitaisiin  taas pian käynnistää. Pienialaiset kohteet jäävät helposti  ilman hoitoa. Yksityisten maanomistajien mahdollisuudet hoitotyöhön ovat rajalliset eikä valtiollakaantahdo työvoima ja rahat riittää. Olisi kuitenkin  sääli, jos monen vuoden hieno työ valuisi hukkaan,  joten toivottavasti rahoitus järjestyy.  Perinneympäristöistä matkailuvaltti?  Matkailu voi olla voimavara maaseudulla. Perinneympäristöjen  kauneus- ja luontoarvot houkuttelevat,  jos palveluja on tarjolla. Matkailu- tai kurssitoiminta  saattaisikin tuoda kaivattua lisäansiota viljelyn  tai eläinten hoidon oheen. Samalla voi avautua  mahdollisuus hoitaa näitä pienialaisia ympäristöjä  esimerkiksi talkoilla.

Lohjansaaren asukkaat ovatkin olleet aktiivisia  ympäristön hoidossa ja perinteisen maatalouden  sekä lajien säilyttämisessä. Lohjansaareen on perustettu  muun muassa arboretumtie, luontopolkuja  ja ulkoilureittejä sekä ei-kaupallinen näytepuutarha  ’Fruticetum’, johon on kerätty Lohjan seudulla ja sen  ympäristössä kasvatettuja hedelmälajikkeita.  Lohjansaaren perinnemaisema-alueista suurin osa  on yksityisessä omistuksessa. Lohjansaaren läpi vievällä  tiellä liikkuessa voi ihailla tien varressa olevia  kohteita jokamiehenoikeuksien rajoissa. Omatoimisesti  voi tutustua Paavolan seurantalon yhteydessä olevaan  ketoon ja sen pihasta lähtevän Hermalan ulkoilureitin  varressa oleviin Kalkkimäen alueisiin. Martinpihan  matkailutilalla on erilaisia palveluja kesäkahviloineen.

Ursula Immonen, toiminnanjohtaja  Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri

Hermalan koilliskulman pienellä kalliokedolla kasvaa  runsaasti kelta-apilaa ja ruiskaunokkia. (SLL-UP/ULLA-HANKE/MARJA PÄLIKKÖ)