Kissa on metsäkissasta polveutuva kesy nisäkäslaji. Metsäkissa kuluu petoeläinten lahkoon. Kun ihmiskunta alkoi siirtyä metsästyksestä ja keräilytaloudesta viljelyyn, viljaa piti varastoida. Ilman kissoja suurin osa sadosta olisi tuhoutunut hiirien ja muiden jyrsijöiden suihin. Kissasta tuli tärkeä hyötyeläin tuholaisten torjujana. Ihmisen ja kissan ainutlaatuinen kumppanuus syveni ja sai monia muotoja. Kissaan liitettiin myös paljon uskomuksia ja taikavoimia. Sitä palvottiin ja jopa pelättiin. Kissa lumosi ihmisen ja valloitti parhaan paikan hemmoteltuna lemmikkinä.

Mesopotamiassa kissoja tiedetään olleen jo 5000 vuotta eKr. Suomessa viljanviljely alkoi rautakauden loppupuolella noin 800–1000 jKr., ja samoihin aikoihin kissa tassutteli Pohjolaan. Maatiaiskissan historia Suomessa on siis tuhatvuotinen. Kun suomalaiset alkoivat siirtyä kaskiviljelystä peltoviljelyyn, kasvoi kissojen tarpeellisuus koko ajan. Alkoi syntyä vakiintunutta asutusta peltoineen. Vilja-aitoissa kissa oli talonpojille arvokas apulainen. Siitä kertovat myös vanhojen aittojen ja varastojen kissanluukut ja -lävet.

Suomen kielen kissaa tarkoittavista sanoista kissa, katti ja harvinaisempi kasi voidaan arvailla kissan matkaa Suomeen. Kissan tieteellinen nimi on Felis catus ja katti-sanan arvellaankin pohjautuvan siihen. Suomeen se on omaksuttu ruotsin katt-sanasta, joka pohjautuu latinan sanaan cattus. Myös kissa-sanan alkuperä on muinaisruotsissa ja germaanisissa kielissä. Kissa-sana on todennäköisesti muotoutunut kissalle tarkoitetusta kutsumaäänestä kiss, kiss, kiss. Kasi-nimitys on harvinaisena käytössä vielä joissakin Itä-Suomen murteissa ja karjalan kielessä. On arveltu, että kasi-sana pohjautuisi venäjän kóška-sanaan.

Viikinkien matkassa

On mahdollista, että ensimmäiset kissat kulkeutuivat Suomeen viikinkien matkassa idän jokia pitkin. Viikinkien reitit ulottuivat idässä Venäjän kautta aina maanviljelyksen kehtoon, Mesopotamiaan, asti. Sieltäkö suomalaisen maatiaiskissan esikissa hyppäsi viikinkien veneeseen ja matkusti pohjan perukoille?

Arkeologisissa kaivauksissa vanhin löytö ja todiste kissasta on löydetty Hämeenlinnan lähellä sijaitsevasta esikristillisestä kalmistosta. Viikinkiaikainen pyhä hautapaikka on ollut käytössä 800–1050 jKr. Janakkalan Viralasta on löydetty kissan olkaluu muinaisesta maatalousyhdyskunnasta, josta löytyi myös ihmisten, lampaiden, vuohien, hevosten ja lehmien luita. Löytö sijoittuu 1000–1100-luvuille.

Arvostetusta laivakissasta tupakissaksi

Viikinkivallan murennuttua kaupankäynnissä vallan ottivat hansakauppiaat vuosina 1200–1400. Saksan ja Puolan hansakaupan keskuksista laivat ja kauppatavarat matkasivat Itämerelle. Laivakissat nousivat suureen arvoon. Saalistavat kissat takasivat, ettei suolasilli tai muu arvokas rahti joutunut laivarottien suihin. Ruotsin keskiaikaisessa lakitekstissä laivakissa, skeppskatt, mainitaan virallisena toimijana. Kauppalaivurin oli huolehdittava, että hänellä oli laivassaan kissa saalismassa rottia ja muita tuholaisia. Laki koski myös Suomea, joka oli keskiajalla Ruotsin itäinen maakunta.

Suomeen laivakissat rantautuivat ensimmäisenä Turkuun Aurajoen suulle. 1500-luvulla Turun kujilla juoksenteli kujakatteja, joista useimmat olivat villikissoja. Ne verottivat ansiokkaasti kaupungin rottakantaa.

Mustarotat levittivät sairauksia satamakaupunkeihin. Niiden mukana tulivat kirput, jotka levittivät ruttoa. Ensimmäinen ruttoepidemia, musta surma, iski Turkuun 1350-luvulla ja sen jälkeen uusina aaltoina aina 1700-luvulle asti. Ihmiset luulivat, että kissat levittivät sairautta. Kissoja alettiin vainota. Niitä surmattiin joukoittain, ja niin rottaongelma vain paheni. Vasta valistuksen aikoihin1700-luvun alussa kissan maine puhdistettiin ja ymmärrettiin kissojen merkitys rottien aisoissa pitämisessä.

Myös keskiajan kirkko vainosi kissoja. Noitavainojen aikaan kissa poltettiin usein samalla roviolla noidan kanssa. Vieläkin mustalla kissalla on huono, taikauskon värittämä maine.
Maalaistaloissa kissa koettiin tärkeäksi apulaiseksi. Hyvää navettakissaa etsittiin pitkänkin matkan päästä. Parempina saalistajina pidettiin naaraskissoja. Osa kissoista pääsi tupakissoiksi. Se oli tärkeä lemmikki niin vauraassa talossa kuin köyhässä torpassakin. Sanotaan, että koira opetti suomalaiset leikkimään ja kissa hellimään.

Maatiaisista rotukissoihin

Rotukissa on jalostettu ihmisten toimesta tietyn tyyppiseksi. Se on aina jonkin kissajärjestön hyväksymä ja sillä on rekisteripaperit. Kissarotuja on kymmeniä, esimerkiksi persialainen, siperiankissa, norjalainen metsäkissa, ragdoll, somali ja siamilainen. Rotukissojen jalostuksessa päähuomio on kissan ulkonäössä. Erirotuisille kissoille on tarkoin määritelty sallittu ulkomuoto väreineen ja karvatyyppeineen. Kissojen luonnetta on muokattu niin, että ne soveltuvat lemmikeiksi. Suomen Kissaliiton rekisterissä on yli 40 kissarotua. Rotukissat tulivat Suomeen 1800-luvulla, jolloin porvaristo hankki niitä lemmikeiksi. Ensimmäinen rotukissanäyttely Suomessa oli vasta 1961. Rotukissan historia on lyhyt ja kaikkien rotujen takana ovat maatiaiset. Ilman maatiaisia ei olisi rotukissojakaan.

Maatiaiskissalla tarkoitetaan kissaa, joka on kehittynyt tietyllä alueella ja lisääntynyt vapaasti. Eri maissa maatiaiskissat ovat erinäköisiä, koska ne ovat sopeutuneet paikalliseen ilmastoon ja ympäristöön. Suomalaisella maatiaiskissalla on noin tuhannen vuoden historia.

Kotikissalla tarkoitetaan kaikkia muita kissoja kuin rotukissoja. Kotikissa voi siis olla aito maatiainen, maatiaisen ja jonkin rotukissan jälkeläinen tai useamman rodun sekoitus. Suurin osa suomalaisista kotikissoista on edelleen maatiaisia.

Suomalainen maatiaiskissa muistuttaa rotukissoista eurooppalaista lyhytkarvakissaa. Suomalaisia maatiaiskissoja voidaan rekisteröidä noviisiluokan kautta eurooppalaiseksi kissaksi. Tosin rotumääritelmä on niin tiukka, että harvoin maatiainen hyväksytään rotuun.
Maatiaiskissa on konstailematon peruskissa. Siltä puuttuvat rotukissoille usein tyypilliset ääripiirteet. Maatiaiskissalla ovat säilyneet saalistustaidot ja hyvät lisääntymisominaisuudet. Se on rakenteeltaan sopusuhtainen ja liikkeissään notkea. Maatiaiskissat ovat enimmäkseen lyhytkarvaisia, mutta pitkäkarvaisiakin pentuja syntyy toisinaan. Värikirjo on runsas, koska ei-toivottuja värejä ei ole. Kissoja on mustia, valkoisia, sinisiä, punaisia, kilpikonnanvärisiä, cremejä, savunharmaita, kuviollisia ja laikukkaita. Maatiaiskissan luonne on leikkisä ja seurallinen. Se soveltuu kotikissaksi sekä maalle että kaupunkiin. Se toimii edelleen tärkeänä hiirestäjänä maalla taloissa, navetoissa, talleissa ja lampoloissa.

Maatiaiskissa on lemmikki, saalistaja ja hyötyeläin

Jos kissa toimii maalla tuholaistorjujana, sen vapaana pitäminen puoltaa paikkaansa. Jos kissat ovat lemmikkejä, ainakin taajama-alueella niitä pitäisi ulkoiluttaa valjaissa tai rakentaa niille aitaus. Monissa navetoissa, talleissa ja lampoloissa kissat ovat tärkeässä työssä. Ne pitävät hiiret ja rotat poissa rehuvarastoista ja säikyttelevät varpuset ja muut linnut pois karjatiloista, jonne lintuja ei saa päästää.

Miten linnut ja saalistajakissat voivat elää samassa pihapiirissä? Keväisin ja alkukesästä pikkupoikasaikaan kissoja voi pitää sisäkissoina. Tärkeää on myös opettaa kissat tulemaan kutsusta sisään. Opetusmenetelmä on sama kuin koirilla: selkeä kutsuääni ja sisällä on odottamassa herkkuruokaa. Jos opetuksen aloittaa jo pennusta, se toimii melkein yhtä hyvin kuin koirilla. Näin voi varmistaa, etteivät kissat jää ulos saalistamaan valoisina kesäöinä ja toisaalta talvella saa ne turvaan pakkaselta ja maalla kissoja vaanivilta ilveksiltä.
Hyviä keinoja kissojen saalistuksen estämiseksi on lintuja varoittava kulkunen kissan kaulassa. Nykyään on kehitetty myös kaulureita, jotka estävät saalistuksen. Navetta- ja tallikissoilla ei tietenkään voi pitää kulkusia eikä kaulureita.

Maatiaiskissa tarvitsee suojeluohjelman

Ennen kissat lisääntyivät luonnonvalinnan mukaan. Kylän kolleista parhaat pääsivät sulhasiksi. Vapaana kulkevat kollit aiheuttivat tietysti myös harmia. Kissat lisääntyivät hallitsemattomasti ja villiintyivät. Pentuja jouduttiin lopettamaan, koska niille ei löytynyt kotia. Vieläkin villikissat ja ”kissatalot”, joissa on kymmeniä huonosti hoidettuja ja leikkaamattomia kissoja, ovat eläinsuojelujärjestön suuri työllistäjä. Nämä löytökissat ovat yleensä maatiaisia. On ymmärrettävää, että eläinsuojelujärjestöt ovat ottaneet tiukan kannan, että kaikki lemmikeiksi menevät löytökissat ja yleensäkin kotikissat pitäisi steriloida ja kastroida. Loppuun asti vietynä tämä periaate kuitenkin hävittäisi Suomesta maatiaiskissan kokonaan.

Maatiaiskissojen kasvattaminen ei ole valitettavasti samalla tavalla suosittua ja järjestelmällistä kuin rotukissojen. Koiranjalostuksessa on jo herätty havaitsemaan, miten ulkomuotoon perustava jalostus kaventaa geenipohjaa nopeasti ja rotukoirien perinnölliset sairaudet yleistyvät ja uhkaavat jo koko rodun terveyttä ja säilymistä. Sama uhka on tietysti myös rotukissoilla. Nyt on viime hetket ymmärtää maatiaisen arvo myös kissaharrastuksessa. Eläinten yksipuolinen jalostaminen jonkin ulkoisen seikan, kuten värin, karvan pituuden tai rakenteen perusteella hävittää aina geenien monimuotoisuutta. Luontaisesti kehittynyt maatiaisemme on rikas, terve geenipankki.

Maatiaiskissojen pennutus ja kasvatus tulee tehdä yhtä huolellisesti kuin rotukissojenkin. Kasvatuksessa tulisi painottaa monimuotoisuutta ja geeniperimän laajuutta. Tärkeää olisi jättää leikkaamatta hyväluontoisia, erisukuisia kolleja eri puolelta Suomea. Ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvin hoidetuista kissanpennuista, vaikkei niillä olisi hienoa rekisteripaperia. Maatiaiskissojen ystävät voisivat kokoontua yhteen ja pohtia, minkälainen suojeluohjelma kissallemme tarvittaisiin. Sillä kaikki me, jotka olemme saaneet elää maatiaiskissan kanssa, tiedämme, että se on suojelun arvoinen.

Teksti ja kuvat: Kirsti Hassinen
Maatiaismuori

Lähteet:
Minna Keinänen, Harri Nyman: Kissojen Suomi, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014
Tunturisusi, kissan historia: http://www.tunturisusi.com/kissat/historia.html
http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-iii/eurooppalainen
Maatiaiskissoista: http://www.kissakirja.fi/