Ruotsalaiset puutarhoissaan

Kirjailijat puutarhureina

Erik Janson: Somrars fröjd. Wahlström & Widstrand 2002. 214 s.

Somrars fröjd (Kesien ilo) on viehättävä kuvateos, johon on koottu ruotsalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden puutarhakokemuksia. Mukaan on mahtunut myös jokunen tiedemies ja yksi säveltäjä. Yhteistä kaikille on, että puutarha on ollut heille tärkeä ja rakas harrastus – useille suorastaan elämäntapa. 

Kukkaiskuningasta” Carl von Linnétä ei tässä yhteydessä tietenkään unohdeta. Hän perusti puutarhoja omaksi iloksi ja tutkimustarkoituksiin. Linnén synnyinpaikalla Smoolannin Stenbrohultissa vaalitaan edelleen kasvitieteilijän muistoa puutarhan muodossa. Uppsalassa on Linnén perustama yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja hänen kesäpaikkansa Hammarby puutarhoineen.

Yleisesti tunnettua lienee, että taidemaalari Carl Larsson oli puutarhaihminen, ja ennen kaikkea sitä oli hänen vaimonsa Karin. Heidän kotinsa tuli tunnetuksi Larssonin akvarelleista, joita on esitelty mm. kirjassa Ett hem. Talo on museona, se sijaitsee lähellä Falunia Sundbornissa.
Runoilija Erik Axel Karlfeldtin tuotannon innoittajina olivat luonto ja kukat. Ei ihme, että hän hoiti innokkaasti puutarhaa, jonka hän hankki Leksandista Taalainmaalta. Se saikin nimekseen Sånggården (Laulupiha). Samalla paikkakunnalla mökkeili myös kuuluisa lääkärikirjailija Axel Munthe, jonka puutarhan suunnitteli aitoenglantilaisten oppien mukaan hänen englantilainen vaimonsa Hilda. Munthe tuli tunnetuksi kirjastaan lLinna meren rannalla, joka kuvaa hänen toista kesäparatiisiaan Caprilla.

Selma Lagerlöf onnistui hankkimaan omilla tienesteillään takaisin omistukseensa lapsuudenkotinsa Mårbackan Värmlannissa. Lagerlöf loi kartanon ympärille upean puutarhan, ja hänellä oli myös maanviljelystä – tosin kannattamatonta: hän rahoitti sitä kirjallisuuden Nobel-palkintorahoillaan. Mårbackan, joka nykyisin on kirjailijan kotimuseona, puutarhaa yritetään pitää emäntänsä aikaisessa kunnossa.

Kirjassa ovat saaneet sijansa 14 kulttuuripersoonan puutarhat, joista kaikista on hienoja värikuvia. Lopussa on kasviluettelo ja tiedot yleisölle avoimista puutarhoista. Kaunis ja tietorikas teos!

Matkailua puutarhasta toiseen

Lars Krantz – Lars Holmer: Trädgårdsresan. Bokförlaget Rabén Prisma 1997. 258 s.

Kirja Trädgårdsresan (Puutarhamatka) on ilmestynyt jo 10 vuotta takaperin, mutta ansaitsee esittelyn, sillä se lienee jäänyt Suomessa melko tuntemattomaksi – käännettykään sitä ei ole.
Puutarhamatkailu on hauskaa, mutta se edellyttää paljon etukäteen hankittua tietoa, väsymätöntä vaellushalua ja valmiutta myös yllätyksiin. 

Ruotsalaiset Larsit, puutarhuri Krantz ja arkkitehti Holmer matkaavat kevyin kantamuksin yhdessä läpi monien Euroopan puutarhojen, käydäänpä välillä Pohjois-Afrikassakin. Heillä on avoin, humaani suhtautuminen ihmisiin ja heidän puutarhoihinsa. Krantz onkin useiden puutarha- ja matkailukirjojen tekijä, jonka kaunokirjallinen teksti on saanut kehuja. Holmer piirtää varmalla kädellä lyijykynällä ja vesiväreillä matkan elämyksiä: yksittäisistä kasveista pohjapiirroksiin ja hienoihin pihanäkymiin. Kirja ottaa kaikessa huomioon ihmisen. Siinä tavataan erilaisia viljelijöitä ja asianharrastajia luomustensa parissa. On komeita julkisia puutarhoja, muurien sisälle salaperäisinä kätkeytyviä luostarintarhoja, viimeisen päälle hienoja englantilaisia istutuksia, välimerellisiä ihanuuksia… Matka päättyy kotiin, joka taitaa kuitenkin olla se paras: Lopussa pistäydytään Bertil Axelingin rehevässä, huolella suunnitellussa tarhassa Enskedessä. Kirjan teksti on kiintoisaa ja monipuolista ja Holmerin taidokas kuvitus ihastuttaa silmää.

Abbedissan mukana Nidarosiin

Gunnar Svensson: Pilgrim 1498. En resedagbok från Gudhem längs Klarälwen till Nidaros. Heidruns Förlag 2006. 272 s.

Länsi-Göötanmaalla sijaitsevan Gudhemin nunnaluostarin abbedissa Kristine päättää vuonna 1498 tehdä pyhiinvaellusmatkan Nidarosiin Pyhän Olavin haudalle. Mukaansa hän pyytää munkki Joannisin, jotta hänellä olisi miehistä apua raskaan matkan aikana. Nidaros-nimellä tunnettiin keskiajalla nykyinen Trondheimin kaupunki. Matka ei ole pitkä nykyaikana, muutamia satoja kilometrejä, mutta 1400-luvulla vaikea ja vaarallinen. Parivaljakolta siihen meni kuukausi.

Miksi kasvi- ja puutarhaihmisiä kiinnostaisi tämä ruotsalaisen Gunnar Svenssonin romaani? Sillä romaanihan se on: sekä ihmiset että tapahtumat ovat kuvitteellisia. Vain paikat ovat oikeita. Kirjan mukaan voisi tuon muinaisen pyhiinvaellustien vaeltaa vaikka tänä päivänä (tosin nopeammin ja mukavammin). Svensson toimii itse tämän pyhiinvaellusreitin erään etapin, Ransbyn ulkoilmamuseon, hoitajana ja yrittää elvyttää reitin käyttöä matkailumielessä.

Veli Joannis on ranskalaista syntyperää oleva sistersiläismunkki, jonka munkkikunta on lähettänyt kaukaiseen Pohjolaan. Hän on luostarin puutarhuri ja tuntee sitä paitsi lääkekasvit. Kun kirja on kirjoitettu Joannisin päiväkirjamuistiinpanojen muotoon (vanhahtava sanankäyttö tuottaa joskus lukijalle vaikeuksia!), saa lukija tehdä hänen mukanaan paljon kasvihavaintoja. Joannis panee aina merkille puutarhat, niiden kasvit ja myös tienvarren villikasvit. Hän käyttää lääkintätaitojaan monen matkalla kohdatun hyväksi, joskus varsin yllättävällä tavalla. Historioitsija Eva Svensson on kirjoittanut kirjan loppuun kuvauksen keskiaikaisesta Värmlannista.