Maatiaiskana kuvastaa kulttuurihistoriallista taustaamme: vaatimaton, kestävä ja sopeutuvainen selviytyjä. Pitkästä historiastaan huolimatta maatiaiskanalla on myös tulevaisuus, ja sen säilyttämistä tukevat monet taloudelliset ja jalostukselliset syyt. Ympäristöolojen tai eläintautitilanteen muuttuessa saattaa paikallisiin oloihin sopeutuneille eläinkannoille tulla kysyntää. Hoitomuodot kehittyvät. Lattiakanalat ja luonnonmukainen tuotanto ovat myötätuulessa ja edellyttävät kanalta "sosiaalisuutta" ja kykyä hyödyntää kotoista rehua.

Vaikka kotieläinjalostus perustuu nykyään risteytyksiin, alkuperäisen eläinmateriaalin ylläpitäminen on välttämätöntä, sillä vain puhtaat rodut ja eläinkannat takaavat edellytykset tuottaa risteytyksiä jatkossakin. Alkuperäisrotuja voidaan myös käyttää kontrolliryhmänä jalostuksen edistymistä vertailtaessa tai rotujen syntyä ja sukulaisuussuhteita selvitettäessä.

Maatiaiskanan säilyttämisessä on omat erityisongelmansa. Kanoja on säilytettävä elävinä, koska munasolujen pakastaminen ei ole mahdollista. Säilyttämisen on myös tapahduttava alkuperäisympäristössä, jotta sopeutumiskehitys jatkuisi. Maatiaiskanan onneksi meillä on vielä paljon pieniä maatilakanaloita, joiden olot (ikkunat, laidun) vastaavat säilyttämisympäristölle asetettuja vaatimuksia ilman sen suurempia muutoksia. Maatiaiseläimet tulevat toimeen kotovaraisella rehulla ja tekevät kanataloudesta todella omavaraisen, poikasia myöten. Maatiaiskana on varteenotettava vaihtoehto omatarve- ja luomuviljelijän kanalassa. Maatiaiseläimet ovat myös imagoasia.

Maatiaiskana sai oman suojeluohjelmansa vuonna 1998 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksessa (MTT). Alkukartoituksessa löydettiin kymmenkunta kanakantaa. Erillisiä geenipankkikanaloita ei perustettu, vaan säilyttäjät ovat yksityisiä ihmisiä ja viljelijöitä, joukossa muutama koulutila ja vaihtoehtoyhteisö. Säilyttäjät sitoutuvat ohjelmaan vähintään neljäksi vuodeksi ja lisäävät eläimiä vuosittain. Muiden kanarotujen pitoa tilalla ei suositella. Vuoden 2003 alkuun mennessä ohjelmassa oli noin 130 säilyttäjää ja poikastuottajaa sekä toistakymmentä kanakantaa. Tulevina vuosina keskitytään poikastuotannon turvaamiseen.

Tarja Ojanne (aik. Niemelä)

Artikkeli on julkaistu Maatiainen-lehdessä 1/2003

Lisää kanoista:
Laaja artikkeli maatiaiskanoista ja -kanaloista.