On ilmestynyt upea kotimainen pionikirja!

Peltola, R. & Koivu, V.: Pionit. - 280 s. Tammi 2007, Helsinki. 

Hyvää kannattaa odottaa ja odotus tulee palkituksi, pätee tämänkin kirjan suhteen. Olemme tienneet, että Rea ja Vesa on puuhailleet jo pitkään pionien ja pionikirjan parissa. Kirjaan tutustuessa huomaakin, että heidän suhteensa pioneihin on paljon syvällisempi kuin olimme arvanneetkaan ja se oli alkanut jo varhain opiskeluaikana. Kirja on kirjoitettu viehättävällä persoonallisella tyylillä, jonka tapaista ei juurikaan tule vastaan tietokirjallisuudessa. Runsas ja hyvä kuvamateriaali kuuluu tällaiseen kirjaan aivan välttämättä, sillä vaikeatahan olisi kuvata sanallisesti esimerkiksi eri pionilajien ja -lajikkeiden kukkien värejä. Kirjan taitto on myös onnistunut, joka onnistuessaan on aina sisältönsä puolesta hyvässä kirjassa omiaan antamassa kirjan sanomalle sen ansaitsemat kehykset. 

Kirja jakautuu useihin lukuihin, joissa on lukuisia alaotsikoita. Luvusssa Pionit puutarhassamme kirjoittajat käyvät läpi pionien vuotuista elinkiertoa Pionien vuosi Kuhmoisissa- otsikon alla. Seuraavassa luvussa Esihistoriaa ja lajien luokittelua saadaan rautaisannos asiaa pionitieteen maailmaan. On pionien luokittelusta, esiintymiskartta alueista, missä päin maailmaan kasvaa pioneita luonnossa, ym. Luvussa Villit ja viljellyt pionit luodaan katsaus pionisystematiikkaan ja luetellaan koko joukon erilaisia pioneita, joilla kaikilla ei ole edes suomenkielistä nimeä. Tämän olisi kyllä voinut hoitaa helpolla ottamalla yhteyttä Suomen biologian seuran Vanamon nimistötoimikuntaan, joka tekee ja tarvittaessa vahvistaa suomenkielisiä nimiä niin Suomen luonnonvaraisille kasveille kuin muualla päin maailmaa kasvaville kasveille. Nimiä on tehty mm. moniin luontoaiheisiin eri maitten kasvillisuutta käsitteleviin kirjoihin. Meillä jo kohtalaisen yleisesti viljellyille kasveille nimiehdotuksia tarkistaa ja tarvittaessa antaa uusiakin nimiä Viljelykasvien nimistötoimikunta. Kirjoittajien moittima jalopionien (Paeonia Lactiflora-ryhmä) ei ole meikäläisen nimistötoimikunnan keksimä, vaan se on saatu ulkomaisista nimistöistä. On tosiasia, että tähän voidaan lukea vain ne pionilajikkeet, joissa on kiinanpioni mukana. Sellainen nimihirviö kuin Paeonia Quadruble hybrids on nimistösääntöjen vastainen nimitys, jollaisia ei saisi käyttää laisinkaan, mutta niitä näkee käytetyn amerikkalaisessa alan kirjallisuudessa. 

Pionien historia niin muualla maailmalla kuin meillä on hyvin kiintoisaa luettavaa. Tuli jopa mieleen, että toivottavasti tämä kirja saadaan pian käännettyä jollekin ulkomaan kielelle, lähinnä englanniksi. Silloin juuri nämä ”salapoliisikertomukset” niin "juhannuspionin", ”Taurangellan” kuin kuolanpionien selvittelyssä ovat mielenkiintoista luettavaa pioniharrastajien keskuudessa. Pionilajikkeita selostetaan varsin kiitettävä määrä ja hyvien kuvien avulla varmaan yks´ jos toinenkin pioniharrastaja voi saada nimen kasvateilleen melkoisella varmuudella. Kirjassa kun todetaan että pionilajikkeissa noin 75% on väärillä nimillä. Tämä vastaa melko hyvin englantilaisten tekemään selvitystä viljelyssä olevien puutarhakasvien nimien oikeellisuudesta yleensäkin, jossa päädyttiin 75%:iin. Virheet tosin ovat joskus pieniäkin kirjoitusvirheitä hinnastoissa, mutta usein ei lajikenimeä edes mainita, kun sellainen on kadonnut aikojen saatossa. Näkeehän meilläkin joskus myynnissä pionien taimia, joitten nimilapuissa saattaa olla vain sana pioni!

Kirjan loppupuolella on mm. luku pionien hoidosta, jossa annetaan lyhyesti tärkeimmät asiat mm. kasvupaikan valinnasta, pionien kasvupaikkavaatimuksista, istutuksesta jne. Pionien hankalana pidetty lisääminen niin jakamalla kuin siemenkylvöstä käydään läpi, ja nämäkin havainnollisin kuvien avulla. Pionien taudeista puheen ollen on unohdettu meillä todella yleinen pioninkarvaruoste (Cronartium flaccidum), joka tosin esiintyy pionien lehdillä onneksi yleensä niin myöhään syksyllä, ettei sillä ole pionien viihtymisen kannalta mitään merkistystä. Hakemistossa on tapahtunut sellainen moka että x festiva ym. risteymälajikkeet ovat joutuneet x-kirjaimen kohdalle, vaikka kyseessä on vinoristi eikä x-kirjain, mutta se ei liene kirjoittajien vika. Kirjan lopussa on myös luettelo pioneihin erikoistuneista taimitarhoista ja hyvistä siementen toimittajista. Kirjaa voi lämpimästi suositella niin vasta-alkajille kuin pitemmälle ehtineille pioniharrastajille. 

Pentti Alanko
Arvostelu on aikaisemmin julkaistu Maatiainen-lehdessä 2/2007