Alkuperä

• Kana on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, jossa sitä jo 4000 - 5000 vuotta sitten alettiin pitää kotieläimenä.
• Kana levittäytyi länteen Persian ja Välimerenmaiden kautta.
  Kanan tulo Suomeen ajoittuu ajanlaskumme alkuun.
• Taloudellista merkitystä kanoille alkoi tulla vasta 1900-luvulla eläinjalostuksen ja keinohaudonnan ansioista.
• Ennen tätä aikakautta maahamme tulleita, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja on alettu kutsua maatiaiskanoiksi. 

Maatiaiskanakannat ovat saaneet nykyiset nimensä löytöpaikkansa mukaan. Savitaipaleen kanan lisäksi tunnetaan mm. kiuruvetinen, piikkiöläinen, hämäläinen ja itäsuomalainen kanta.

Ominaisuudet

Maatiaiskanan ulkoiset ominaisuudet

Suomalaisen maatiaiskanan ulkomuoto, koko ja kehonrakenne vaihtelee kanakannoittain.

• Höyhenpeitteen väri vaihtelee laidasta laitaan. Musta on yleisin (dominoivin) väri, sekin vaihtelee kiiltävän mustasta kiillottoman nokimustaan. Harmaat ja ruskehtavat sävyt ovat myös tavallisia. Punaruskea esiintyy usein valkoisin pilkuin. Harvinaisemmasta päästä ovat vaalean ruskea ja kermanvalkoinen. Todella harvinainen on ”villi”, metsäkanan värinen. Koiraat ovat eläinmaailmassa värikkäämpiä kuin naaraat.
• Jalkojen väri riippuu höyhenpeitteen väristä (tumma höyhenpeite – tummat, kovasimenharmaat jalat, vaaleampi höyhenpeite – beiget tai luunväriset jalat)
• Harja on pieni ja pysty harkkoharja
• Kooltaan maatiaiskana on kevyen munijarodun kokoinen. Kanakantojen välillä on kokoeroja, mutta yksittäisen kannan sisällä isot kokoerot kertovat risteytymistä (kanta ei ole vakiintunut)
• Maatiaiskanan muna on 40 - 55 gramman painoinen, lähes valkoinen tai vaalean ruskea, joskus harvoin pilkullinen.

Maatiaiskanan muita ominaisuuksia

• Maatiaiskana on elinvoimainen ja pitkäikäinen (se elää yleensä 5-7-vuotiaaksi, Suomen ennätys on 21 vuotta)
• Maatiaiskana on kylmänkestävä
• Sen taudinvastustuskyvyn arvellaan olevan parempi kuin nykyjalosteilla, mutta asiaa ei ole tutkittu
• Maatiaiskana on vaatimaton. Sille riittävät kotoinen viljaan perustuva ravinto ja perinteisen kuivikelattiakanalan olosuhteet.
• Maatiaiskanalla ovat luontaiset vaistotoiminnot tallella (haudontavietti, jälkeläistenhoito, ravinnonhaku) 

Maatiaiskanan suojeluohjelma

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) käynnisti kesällä 1998 maatiaiskanan suojeluohjelman, jonka tavoitteena on luoda jatkuvasti täydentyvä säilyttäjä- ja poikastuottajaverkosto.

Säilyttäjäsopimus:

• säilyttäjä pitää maatiaiskanoja vähintään neljä vuotta
• säilyttäjä pyrkii lisäämään eläimiä vuosittain
• kanala on perinteinen lattiakanala, jossa on ulkolaidun
• Muiden kanarotujen pitoa tilalla ei suositella, sillä tähän sisältyy suuri risteytymisvaara. Sen sijaan muun siipikarjan ja muiden alkuperäiskotieläinlajien pito sekä luonnonmukainen tuotanto antavat toiminnalle lisäarvoa.
• siitoseläimiä ei valita värin tai muun ominaisuuden perusteella, vaan niiden tulee edustaa läpileikkausta koko parvesta 

Maatiaiskanan säilyttäjien joukko on maltillisesti kasvava. Maatiaiskanan suojeluohjelmaan oli vuoden 2003 loppuun mennessä rekisteröitynyt noin 130 säilyttäjää ja poikastuottajaa sekä viitisentoista kanakantaa, joissa oli yhteensä 2671 aikuista kanaa ja kukkoa (Tiedote 3/2004). Useimmat säilyttäjät ovat yksityisiä ihmisiä, joukossa muutama koulutila ja vaihtoehtoyhteisö. Vuotuinen seminaari kokoaa yhteen säilyttäjiä eri puolilta Suomea. Seminaaripaikkakunnat: Maalahti 1999, Lieksa 2000, Hyvinkää 2001, Töysä 2002, Tammela 2003, Mikkeli 2004.

Lisätietoja ja liittyminen: Tiina Tuovinen (MTT/EJA, Jokioinen, tiina.tuovinen@mtt.fi, puh. 03-4188 3624).

Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma (Maataloustieteellinen seura 28.12.2001) http://www.agronet.fi/maataloustieteellinenseura/julkaisut/poste/kj04tuovinen.pdf

EU-tukea maatiaiskanalle

Maatiaiskana hyväksyttiin EU:n alkuperäisrotutuen piiriin vuonna 2002. EU-tuki on ympäristötuen erityistukimuoto, jonka tavoite on edistää uhanalaisten alkuperäisrotujen säilymistä.

Tuen edellytyksenä on, että viljelijä on enintään 65-vuotias, on sitoutunut ympäristötukeen ja kuuluu MTT:n maatiaiskanojen säilytysohjelmaan. Tästä on oltava MTT:n antama todistus tukihakemuksen liitteeksi. Eläimiä on vähintään 20 kpl (kanoja ja kukkoja yhteensä).

Tilaa kohti maksettava tuki vaihtelee 50 -150 euron välillä. maksimituen saa 60 eläimellä. Sopimuskausi on viisi vuotta. Haku tapahtuu muun tukihaun yhteydessä keväisin. Hakulomakkeita ja sopimusehtoja saa maaseutuviranomaisilta ja internetistä http://lomake.mmm.fi (erityistukilomakkeet).

Maatiaiskanan lajinmukaiset tarpeet

Maatiaiskanalle tulee suoda niin luonnollinen ja vapaa elinympäristö kuin mahdollista. Niillä tulee olla mahdollisuus toteuttaa sisäsyntyisiä tarpeitaan.

• Vapaa liikkuminen on normaalin laumahierarkian kehityksen edellytys. Liikkuminen edistää myös luuston ja lihaksiston kuntoa.
• Kana kaipaa oman lajinsa seuraa, mutta pitää myös mielellään etäisyyttä toisiin yksilöihin esimerkiksi ruokaillessa.
• Kana on luonnossa rottunut etsimään ravintonsa maasta. Myös kesykana kuopsuttaa mielellään, vaikkei sillä ravinnonpuutetta olisikaan. Kuopsuttelu hoitaa myös kynsiä.
• Kana vetäytyy munimaan omaan rauhaansa, mikäli tämä vain on mahdollista.
• Yöksi on turvallista nousta ylös orrelle tai puun oksalle
• Kuivassa maapohjassa kylpeminen puhdistaa höyhenpeitettä liasta ja syöpäläisistä
• Sukiminen ja venyttely sekä siipien räpyttely rentouttaa
• Lisääntymistoimintoja (parittelu, hautominen, jälkeläisten hoito) pääsevät vain harvat kanat nykyään toteuttamaan. Maatiaiskanalassa ne ovat välttämättömiä suvun jatkumiseksi 

Eläintiheys

Aikuisia kanoja tai kukkoja suositellaan maatiaiskanalaan 4 - 5 kpl / m² (tuotantokanaloissa jopa 9 kpl / m²). Kasvatuskaudella on eläintiheys korkeampi, 10 – 20 kpl / m² iästä riippuen. Laumaeläimenä kanaa kaipaa lajitoverin läheisyyttä. Läheisyys luo myös lämpöä.

Viimeiset horniolaiset kanat siirrettiin Uudenmaan maaseutuopistolle säilytystä ja lisäämistä varten 1998

Maatiaiskanala

Maatiaiskanala on vedoton ja kuiva. Kuivikepohjaa on vähintään puolet lattiapinta-alasta, toinen puoli voi olla verkkopohjaa (lantalaatikko) tai orsi-ritilätasoa. Orsia, juoma- ja ruokintalaitteita on riittävästi sijoitettuna tasaisesti koko pinta-alalle. Kanojen kylpeminen tapahtuu joko kuivikkeessa tai kylpylaatikossa, jossa on hietaa tai turvetta (joskus myös tuhkaa, joka ehkäisee syöpäläisiä). Muninta- ja hautomapesiä (mieluiten yksilöpesiä) varataan 1 pesä / 4 kanaa kohden. Pesät sijoitetaan siten, ettei pesän suulle osu suoraa valoa. Ikkunaseinällä on hyvä sijoituspaikka.

Kanalasta on kulkuyhteys laitumelle, joka on ainakin osin kasvillisuuden peittämä ja siellä on varjopaikkoja. Varaa laidunta vähintään 2 m² / eläin. Ympärivuotiseen ulkoiluun soveltuu katettu, sorapohjainen jaloittelutarha. Laitumen aitaaminen on tarpeen petoeläinten vuoksi. Verkkoaita on perustettava maan sisään ja saatetaan myös peittää verkolla petolintujen takia. Eri kanakantojen pitäminen samalla laitumella edellyttää, että kannat on merkitty.

Lämpötila maatiaiskanalassa

Aikuisille kanoille suositellaan eläinsuojelulaissa +15 – 20 ºC lämpötilaa, mutta maatiaiskanat ovat saaneet tottua ilmastossamme alhaisempiin lämpötiloihin. Liian lämpimässä saattaa maatiaiseläimien sopeutumiskehityksen suunta muuttua, joten maatiaiskanalan lämpötilaksi riittää + 5 - 10 ºC. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää, ettei juomavesi jäädy. Ääritapauksissa, lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle on eläinten juomavesi annettava lämpimänä. Kova pakkanen aiheuttaa pysyviä vaurioita (harja ja varpaat paleltuvat).

Maatiaiskanala on ikkunallinen

Päivänvalo ulottuu lattiaan saakka ja on kaikkien yksilöiden ulottuvilla. Kana tarvitsee muniakseen 14 - 16 tuntia valoa. Kanalassa on käytettävä 24 tunnin valaistusrytmiä siten että vuorokauteen sisältyy riittävän pitkä pimeä jakso.

Maatiaiskanalla on oltava yhteys vuoden- ja vuorokaudenaikoihin. Näin sopeutumiskehitys jatkuu entisen suuntaisena. Luonnon oman rytmin mukaisesti valon määrä on keskikesällä huipussaan ja sydäntalvella alimmillaan. Ilman keinovaloa loppuu muninta loka-marraskuulla, seurauksena sulkasato, joka on luonnollinen jakso kanan elämässä. Sydäntalven valaistuksi ajaksi riittää (säilytystoiminnan kannalta) kymmenen tuntia. Pelkällä luonnonvalollakin tullaan ikkunallisessa kanalassa toimeen, mutta tällöin munimaton aika venyy kuukausien mittaiseksi.

Kana on kaikkiruokainen

Kana on kaikkiruokainen. Luonnossa sen ravintoa ovat siemenet, madot, hyönteiset ja toukat. Kotoisen kanamme rehu on 60 -70 prosenttisesti viljaa, pääasiassa ohraa ja kauraa. Vahvoja valkuaisrehuja vältetään, koska ne kiihdyttävät elintoimintoja, kuten kasvua ja munintaa. Osan rehusta on kuitenkin hyvä olla eläinperäistä, ettei kanalle tule puutetta välttämättömistä aminohapoista, valkuaisaineen rakenneosista. Kalkkia ja karkeaa soraa pidetään tarjolla erillisissä astioissa. Juomavesi vaihdetaan päivittäin.

Terveydenhoito

Maatiaiskanalassa noudatetaan yleisiä siipikarjanhoidon hygieniasääntöjä. Pieni yksikkökoko, alhainen eläintiheys ja hyvä ilmanvaihto vähentävät yleisiä kanasairauksia. Poikasia tuottavien yksiköiden on hyvä ottaa säännöllisesti salmonellakoe. Eläimiä tarkkaillaan päivittäin.

Tarja Ojanne (aik. Niemelä)

Lisätietoa:

MTT:n eläingeenivarasivut
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Elaingeenivarat