Illakko eli nykyisin virallisesti tarhaillakko (Hesperis matronalis) kuuluu ristikukkaiskasvien heimoon (Brassicaceae). Tätä ei heti arvaisikaan, sillä yleensähän tähän heimoon kuuluvilla lajeilla on keltaiset tai valkoiset kukat. Illakon kukat taas ovat sini- tai punaliilat, melko usein myös valkoiset. Illakosta tekevät suositun sen kasvattamisen helppous, runsaskukkaisuus ja kukkien ihana tuoksu, joka on erityisen voimakas illalla ja yöllä. Joku on haistavinaan siinä orvokin tuoksun vivahteita. Elias Tillandz vei 1600-luvulla illakon jopa orvokkien sukuun käyttämällä siitä nimeä Viola matronalis.

Tämän erinomaisen kasvin kotipaikka on laajalla alueella, joka ulottuu Pyreneitten vuoristosta ja Alpeilta Kaakkois-Eurooppaan, Kaukasukselle ja Länsi-Siperiaan. Meillä kuten muuallakin Euroopassa illakko on yleisesti villiytynyt ihmisen luomille paikoille ja joskus lähimetsiinkin. Savimaassa se on usein kaksivuotinen, mutta läpäisevässä kivennäismaassa taimet elävät useankin vuoden. Jälkikasvu on taattua runsaan siementuotannon ansiosta. Silti on turhaa pelätä illakon leviävän liikaa, sillä se leviää siementämällä vain jos puutarhassa on paljasta maata. Kerran hylkäsimme vanhaksi päässeen mansikkapenkin ja siinä oli parin vuoden päästä mitä komein illakkokasvusto.

Illakko kasvaa puolen metrin tai lähes metrin korkuiseksi maan viljavuuden mukaan. Ensimmäisenä kesänä kasvaa lehtiruusuke, jossa on tummanvihreät, karkeakarvaiset, harvahampaiset lehdet. Toisen kesän kukinta saattaa alkaa jo kesäkuussa ja jatkuu pitkälle heinäkuuhun, pohjoisempana elokuullekin. Illakon yleistyminen alkoi meillä 1700-luvun loppupuoliskolla hyödyn aikakaudella, kun tämän kasvin siemeniä ja lehtiä käytettiin rohtona ja siemenistä saatiin jopa öljyä. Kaikki hyötykäyttö on sittemmin unohtunut, ja illakko on nykyään pelkästään koristekasvi.

Viljelyssä on tavallisen liilansinikukkaisen kannan lisäksi monen vivahteisia punaisia sävyjä valkokukkaisen ohella. Kartanopuistojen suosikkikasvina olivat 1800-luvulla kerrannaiskukkaiset lajikkeet, mutta ne ovat kadonneet meiltä ja melkeinpä muualtakin. Keski-Euroopassa on silti edelleen myynnissä seuraavat viisi lajiketta: 'Alba', 'Alba Plena', 'Flore Pleno', 'Luteo' ja 'Purpurea'. Kerrannaiskukkaisia illakoita voidaan lisätä vain kasvullisesti pistokkaista.

Tieteellisten nimien selitykset:

hesperis = kreikan kielen sanasta hespera, ilta
matronalis = aviovaimon
alba = valkoinen
flore pleno = kukat kerrannaiset
purpurea = purppuranpunainen
luteo = keltainen