enemmän kuin vain lammas Ahvenanmaalta

Sven-Olof Eriksson Godbysta, Ahvenanmaalta, huomasi ahvenanmaanlampaiden omalaatuisuuden jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Hän aloitti näiden omalaatuisten lampaiden keräämisen eri puolilta Ahvenanmaata, silloin uskossa että kysymys oli suomenlampaan omalaatuisesta muunnoksesta. Sven-Olof toimi viime hetkessä ja onnistui siten pelastamaan viimeiset rippeet näistä saariston selviytyjistä. Nämä sirorakenteiset, vilkkaat, usein sarvelliset pitkävillaiset eläimen herättivät sitten kiinnostusta myös muutamien muiden lampaankasvattajien luona ja kasvattajien määrä nousi pikku hiljaa. Tällä hetkellä on noin 70 kasvattajaa tiedossa tietokannan piirissä, joista noin puolet on Manner-Suomessa, loput Ahvenanmaalla. Noin 900 uuhta on olemassa olevien tietojen mukaan karitsoinut vuonna 2008. Ahvenanmaan alueella ei ahvenanmaanlammas ole suinkaan vallitseva rotu, sen määrä vastaa alle 10% Ahvenanmaan lammasmäärästä, joten varsinkin liharodut ja monenlaiset risteytykset ovat varsin tavallisia tämän päivän Ahvenanmaalla. Kuitenkin on ahvenanmaanlampaiden määrä kasvanut kiitettävästi kuluvan vuosikymmenen aikana, vuonna 2001 oli noin 150 karitsoivaa uuhta.

Millainen sitten on ahvenanmaanlammas?

Aiemmin saaristolaislampaiksi kutsutut lampaat, nykyään siis viralliselta nimeltään ahvenanmaanlampaat kuuluvat nekin pohjoiseurooppalaisiin lyhythäntäisiin lammasrotuihin. Tätä lammastyyppiä on esiintynyt Ahvenanmaalla luultavasti ainakin viikinkiajoilta lähtien. Oman rodun aseman ne saivat pohjoismaisia lyhythäntäisiä lammasrotuja koskevan tutkimuksen (Kantanen, Tapio ym.) yhteydessä.

Rakenteeltaan ahvenanmaanlampaat ovat suhteellisen matalia ja kompakteja ja niillä on kevyt luusto. Noin puolet pässeistä on sarvellisia ja noin 20 % uuhilla on myös sarvet. Sarvellisuus on luultavasti olemassa perimässä useimmilla yksilöillä. Ahvenanmaanlampaalla esiintyy karkeasti jaettuna kolmea eri sarvityyppiä: suuret ”vuohensarvet”, keskisuuret, jämäkät ja tasaiset sarvet ja pienet epätasaiset sarvet, jotka helposti vaurioituvat, vinoutuvat ja jopa irtoavat.

Väritys on vaihteleva eikä värien välisiä vallitsevuussuhteita ole varmuudella tutkittu vielä tähän mennessä. Päätyyppejä ovat kuitenkin valkoinen, harmaan eri sävyt, erityinen tumma siniharmaa, beige jossa on punaruskea tai oranssi vivahdus; myös ruskeanharmaita ja ”riistanruskeita” ja täysmustia yksilöitä esiintyy. Monet yksilöt syntyvät mustina tai tummanharmaina, mutta vaihtavat väriä ensimmäisen elinvuotensa aikana, jolloin ne yleensä vaalenevat. Tyypillistä on että pää ja jalat säilyttävät alkuperäisen värityksensä. Valkoiset kuviot päässä ja jaloissa ovat tavallisia, myös kirjavat yksilöt ovat yleisiä.  Turkin väri on useimmiten tummin keskellä selkää vaaleten sitten kohti vatsaa. Niin sanottu muflonin väritys eli yksilöt, joilla ovat vaaleat kaulukset, vatsanalukset sekä hännänympärykset ovat myös yleisiä. Kahta täysin samanlaista yksilöä on vaikea löytää. Lisäksi saattaa sama yksilö myös aikuisenakin vaihtaa väriä eri tavoin, esimerkiksi vuodenaikojen mukaan ai vanhetessaan.

Luonteeltaan ovat ahvenanmaanlampaat vilkkaita ja uteliaita. Ne ovat ketteriä eläimiä, jotka hyppivät vuohimaisen ketterästi kiveltä toisella ja liikkuvat laiduntaessaan yli suurien alueiden. Ravinnokseen ne syövät mieluiten yrttikasveja, lehdeksiä ja niittykasvillisuutta. Siksi ne ovatkin erittäin sopivia laiduntamaan luonnonlaitumilla kuten lehto- ja rantaniityillä.

Kaksinkertainen villa kertoo alkukantaisuudesta

Ahvenanmaanlampaalla on kaksinkertainen villa, jossa pehmeä alusvilla antaa lämpöä ja karkeampi päällysvilla estää pohjavillan kastumista, toimii ikään kuin sadetakkina. Tämä kaksiosainen villapaita antaa ahvenanmaanlampaille hyvän säänkeston ja ne voivat olla ulkona kutakuinkin kautta vuoden. Karitsat ovat varsin villaisia jo syntyessään. Tämä villatyyppi on ollut tunnettu jo ainakin viikinkiajalla, esimerkiksi viikinkilaivojen purjeissa on käytetty juuri tämän tyyppistä villaa. Myös taljat ovat kauniita monisävyisyydessään. Sekä villa että taljat antavat monipuolista materiaalia myös moderniin käsityöhön.

Oma tietokanta tärkeä osa säilyttämistyötä

Rodun yksilöiden määrästä ja suvuista pidetään mahdollisimman tarkkaa kirjaa. Yksilöiden kartoitusta ja tietojen kirjaamista erilliseen tietokantaan on tehty yli viisitoista vuotta ja nykyisessä muodossaan tietokanta on ollut viimeisen viiden vuoden ajan ja sitä kehitetään edelleen. Tietokannasta vastaa ahvenanmaanlampaiden oma yhdistys: Föreningen Ålandsfåret rf (www.alandsfaret.ax). Tärkeää on, että kaikkien olemassa olevien ahvenanmaanlampaiden tiedot saadaan tietokantaan, sillä jokainen sukulinja on tärkeä geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä.Säilyttämistyö on muutenkin tärkeää, ahvenanmaanlammas on tärkeä  - ja vielä elävä – osa kulttuuriperintöämme ja sillä on ollut tärkeä rooli varsinkin saaristoalueen kulttuurimaiseman muodostumisessa.

Parhaita ahvenanmaanlammasterveisiä Ahvenanmaalta!
Maija Häggblom (teksti ja kuvat)

Maija ja lampaat. Kuva: Jan Häggblom