Herne, tarhaherne "Kerimäki"

Tarhaherne on yleisnimitys valkokukkaisille herneille. "Kerimäki" – vanha rokkaherne Kerimäeltä! Palot lyhyitä (4–5 cm), herneet keltaiset, pyöreät ja pienet. Kukat pienet, valkoiset. 150–200 cm. "Ihan helppo viljeltävä kun­­­­han vaan ajoissa muistaa tukea. Meillä kasvaa sa­vi­poh­jaisessa multamaassa. Tuleentunut sie­men on keltai­nen eikä kovinkaan suuri. Tänä kesänä vielä pie­nempi, kun kuivaa oli ja laiskansorttinen kastelija. Pak­kas­takin ihan mukavasti kestää. Eilen söin viälä her­nettä maa­lta (20.10)! Herneestä suuri osa menee suoraan laps­väen suihin maalta, mutta kyllähän siitä on rokkaakin keitelty."

Herneet ovat itsepölytteisiä. Siemenviljelyssä suositellaan 20-50 m:n varoetäisyyttä muihin hernelajikkeisiin. Herneellä viljelykierto on tärkeä. Jos viljellään samalla paikalla kauan voi ilmaantua juuristotautia, joka aiheuttaa kitukasvuisuutta.

Siemenviljely varten on hyvä kylvää oma kasvusto. Lajikeominaisuudet voivat huonontua jos sie­me­neksi kerätään pelkästään viimeisiä lat­va­pal­koja. Kan­­taa ylläpidetään myös poistamalla puh­dis­tetuis­ta herneistä poikkeavan näköiset yksilöt.

Siemenviljelyssä ei korkeitakaan herneitä tarvitse tukea. Vaan siemenet kylvetään tiheäksi kasvus­toksi noin 80 hernettä /m² eli 10 cm taimiväli ja 10-20 cm riviväli. Koko kasvusto korjataan silloin kun alimmat palot ovat hiukan kellastuneet ja ylimmät kuivahtaneet.

Kasvit kuivataan ns. haasiassa eli A-mallisen teli­neen päällä jonka päälle laitetaan muovi tai muussa sateelta suojaisessa, ilmavassa paikassa. Itse kuivasin hernekasvuston aurinkoisella seinustalla olevan halkopinon päällä, räystään alla. Herneet tuleentuvat 2-4 viikossa ilmoista riippuen. Tämän jälkeen kerätään palot ja ne kuivataan vielä huoneenlämmössä (25 asteessa) muutaman päivän ajan. Kuivauslämpötila ei saa olla yli huoneenläm­pötilan ettei itävyys kärsi. Her­neen­pa­lot avataan käsin tai puidaan säkissä ja sie­menistä poistetaan huonot, poikkeavan näköiset ja vahin­goittuneet herneet.