Herne, silpoydinherne "Ruotsalainen"

Ruotsalainen maatiaisherne tai vanha lajike. ”Maatiaisen edustusjoukkio oli kesällä -91 reissussa Ruotsissa. Käytiin yhtenä päivänä Skansenilla ihailemassa sisaryhdistys Sesamin hienoa näytepuutarhaa. Maarit Vallinharju pihisti eräästä hernekasvustosta pari palkoa.” (Pirkko Kahila 8.2.2011)

Lyhyemmät palot kuin nykyherneissä. Kiva syksyllä, kun ei ole enää muita herneitä. Herneet ovat itsepölytteisiä. Periaatteessa eri hernelajikkeita voi kasvattaa lähekkäin, mutta koska hyönteiset voivat kuitenkin aiheuttaa risteytymistä, suositellaan siemenviljelyssä 20-50 m:n etäisyyttä. Herneellä viljelykierto on tärkeä.

Siemenviljely varten on hyvä kylvää oma kasvusto. Lajikeominaisuudet voivat huonontua jos sie­me­neksi kerätään pelkästään viimeisiä lat­va­pal­koja. Kan­­taa ylläpidetään myös poistamalla puh­dis­tetuis­ta herneistä poikkeavan näköiset yksilöt.

Siemenviljelyssä ei korkeitakaan herneitä tarvitse tukea. Vaan siemenet kylvetään tiheäksi kasvus­toksi noin 80 hernettä /m² eli 10 cm taimiväli ja 10-20 cm riviväli. Koko kasvusto korjataan silloin kun alimmat palot ovat hiukan kellastuneet ja ylimmät kuivahtaneet.

Kasvit kuivataan ns. haasiassa eli A-mallisen teli­neen päällä jonka päälle laitetaan muovi tai muussa sateelta suojaisessa, ilmavassa paikassa. Itse kuivasin hernekasvuston aurinkoisella seinustalla olevan halkopinon päällä, räystään alla. Herneet tuleentuvat 2-4 viikossa ilmoista riippuen. Tämän jälkeen kerätään palot ja ne kuivataan vielä huoneenlämmössä (25 asteessa) muutaman päivän ajan. Kuivauslämpötila ei saa olla yli huoneenläm­pötilan ettei itävyys kärsi. Her­neen­pa­lot avataan käsin tai puidaan säkissä (ks. alla) ja sie­menistä poistetaan huonot, poikkeavan näköiset ja vahin­goittuneet herneet.