Lanttu "Simo"

Simo-lajike on satoisa ja tasalaatuista satoa antava. Soveltuu hyvin varhaisviljelyyn, syksyllä korjattavaksi ja myös varastoitavaksi. Aikaisin korjattuna juurten muoto on pyöreä ja myöhemmin syksyllä litteänpyöreä. Juuren niskan väri on vihreä ja alaosa keltainen. Malto on vaaleankeltainen, tasaisesti värittynyt, maultaan mieto ja hyvänmakuinen. Kaksivuotinen, ensimmäisenä vuonna kasvaa mukula ja toisena kukkii. Kellarissa (kylmä ja kostea) mukulat pärjäävät talven yli ja kasvatusta voidaan jatkaa seuraavana keväänä. Siemenlantuksi valitaan korjuuvaiheessa ehjänapaiset, vähänaattiset, parhaat yksilöt. Keväällä ne istutetaan kasvattamaan kukkavartta, johon ilmestyy kesällä keltainen rypsiä muistuttava kukinto. Kukkavarsien annetaan kuivua. Syksyllä siemenet ravistellaan pusseihin. Ristisiittoinen, hyönteis-ja tuulipölytteinen.

Alkuperästä tiedetään Simo-kannan olleen 1800-luvulla Kärkkäisten viljelemää Lahden seudulla ja 1900-luvun vaihteessa polvijärveläisen Simo Pajarisen viljelemää. Ylläpitoa 1960-luvulla jatkanut Arvo Pirhonen ehdotti nimeksi Simoa.

------------------------------------------------------------------

Simo-lantun lajikeominaisuudet määritettiin MTT:n puutarhatuotannossa Piikkiössä kansainvälisen UPOV-järjestön ohjeiden mukaan. Verranteena määrityksissä oli 'Östgöta' (Weibull) ja niissä testattiin lehdistön ja juuren ominaisuuksia. 'Simo' on muistuttaa Östgöta-lajiketta, mutta poikkeaa siitä kuitenkin jonkin verran. Suurimmat erot ovat aikaisuudessa, sadon tasalaatuisuudessa, maussa ja juuren sokeripitoisuudessa. 'Simo' on 'Östgötaa' aikaisempi, maultaan miedompi ja mallon sokeripitoisuus on korkeampi. Simo-lajikkeen juuren muoto on aluksi pyöreä, myöhemmin syksyllä litteänpyöreä. Juuren yläosa on vihreä ja alaosa keltainen. Malto on vaaleankeltainen ja hyvin tasaisesti värittynyt. Lanttu on maultaan mieto, hyvänmakuinen ja makeahko. Naatisto ei ole kovin rehevä. 'Simo' tuottaa hyvin tasalaatuista satoa. Aikaisuutensa ansiosta se soveltuu hyvin varhaisviljelyyn, mutta sopii myös myöhemmin syksyllä korjattavaksi sekä varastoitavaksi.

Simosta 15 vuoden kokemus Piikkiössä Piikkiössä

Simo-lajikkeen kasvua havainnoitiin aluksi parina kesänä. Siemenviljelyssä lajike oli ensi kerran vuonna 1987. Vuosina 1989-1991 toteutettiin lantun virallinen lajikekoe, jossa myös 'Simo' oli mukana. Kokeen muut lajikkeet olivat norjalaiset 'Gry', 'Bangholm' ja 'Vige' sekä ruotsalaiset 'Tiffany' ja 'Globus'. Kolmivuotisessa kokeessa 'Simo' tuotti joka vuosi eniten kauppakelpoista satoa. Juuren kuivaainepitoisuus oli Simolla vähän alempi kuin muilla lajikkeilla, mutta sato säilyi kuitenkin varastossa yhtä hyvin kuin muidenkin lajikkeiden sato. Piikkiössä viljeltiin1990-luvulla neljänä vuonna Simo-lantun siementä ja samalla kehitettiin siemenviljelyohjeet pienessä mittakaavassa tapahtuvaan lantun siementuotantoon. Siementä on saatu noin 20 kiloa aarilta. Simo-lajike merkittiin kasvilajikeluetteloon vuonna 1998. Kantasiemenen ylläpitäjiä ovat MTT:n puutarhatuotanto Piikkiössä sekä Köyliön Vanhakartano, jossa tuotetaan myös kauppasiemen. Siementä myy Lancon Siemen Oy. 'Simo' on vanha lajike, jonka historiaa on pystytty
selvittämään yli sadan vuoden taakse. Sitä viljeltiin 1800-luvulla Polvijärvellä, jossa ensimmäinen nimeltä tunnettu viljelijä oli Simo Pajarinen. Hän viljeli ja ylläpiti siementä aina vuoteen 1947. Tämän jälkeen sitä viljeltiin ja  markkinoitiin Lahden seudulla ja myöhemmin Lappeenrannassa, jossa se oli tunnettu erityisesti maukkaana torilanttuna. Lappeenrantalainen Arvo Pirhonen ylläpiti lajiketta noin 25 vuotta ja luovutti siemenen siemenliike Hortukselle, josta se saatiin MTT:n puutarhatuotantoon Piikkiöön vuonna 1985. Lähde: Liite 18.4.2000, http://www.mtt.fi/koetoiminta/pdf/mtt-kjak-v57n3s08b.pdf