Herne, "Finnmarksärt" sokeriherne YLLÄPITOVILJELY-KANTA

Keskikorkea, voimakas- ja nopeakasvuinen. Kukat pareittain. Isot palot, sekä isot ja pyöreät ei niin makeat herneet. Satoisa ja terve sokeriherne. Kestää hallaa.

"Lena Israelsson var vid tiden verksam journalist på tidskriften Land. Hon hade några år tidigare givit ut den numera legendariska boken ”Köksträdgården det gröna arvet”. Efter en artikel om lantsorter med ett vidhängande upprop i tidningen fick Lena 1999 ett brev från en Berit Sundström boendes i Flarken Västerbotten. Denna kvinna var eller är uppenbarligen en erfaren trädgårdsodlare. Hon hade sedan 1970-talet hållit en sockerärtvariant i hävd. Berit hade själv fått ärten av en granne. Han hade i sin tur fått sorten av en familj i Bohuslän, som han hade känt och regelbundet besökt sedan barndomen. Frun där i huset var bördig från någon av våra finnmarker. Han visste inte från vilken. I denna familj hade sockerärten(vi kallar den numera Finnmarksärt) bevarats, mycket eftersom sorten var förknippad med en historia. Skrönan om den förtalte: Finnarna som befolkade Dalarnas och Värmlands skogsbygder hade med sig ändamålsenliga fröer till sin kommande försörjning i Sverige, när de på 1600-talet flyttade hit. I århundraden hade sedan dessa arvesorter fortlevt bland skogsfinnarna. Denna ärt skulle tillhöra dessa ursprungliga grödor från Finland. Själv vill jag nog komma med följande kommentar: Att skogsfinnarna hade med sig råg och rovor är vi väl helt säkra på. Men man hade helt säkert också andra fröer, lökar och sticklingar med sig. Synd att den här inte var en urtida variant som gråärten, för då hade ovannämnda berättelse kunnat vara helt hemul. Men vitblomstriga sockerärter är nog lite för moderna kulturväxter för att ha varit odlade av1600-talets allmoge i Finland. Jag menar, att sorten torde ha anammats betydligt senare väl här i Sverige i någon skogsbygd. Men detta medför ju inte att sorten ej håller värde i att bevaras! Nu till det fina i kråksången: När jag fick denna ärt av Lena Israelsson och odlade den, så kom jag att bli verkligt förtjust i sorten. Den blir en meter hög ungefär. Ärten håller sig frisk, växer snabbt och sätter blom tidigt samt plantorna ger hyfsat med mycket goda sockerärtsbaljor. En påtaglig egenhet som jag har märkt är, att de mogna ärtorna har en mycket varierad storlek. Utsädet blir väldigt ojämnt, men jag ser ingen skillnad i livskraft inom frövariationen. Jag har odlat accessionen tio år nu och betraktar denna sort som mycket pålitlig och odlingsvärd. Ärten är en underbar arvesort lämplig för trakter där man tarvar en snabbväxande, härdig, välavkastande och frisk sockerärt. Det vore trevligt om någon medlem kunde förbarma sig över sorten och bevarandeodla den helst i någon skogstrakt där den verkligen hör hemma".

Herneet ovat itsepölytteisiä. Periaatteessa eri hernelajikkeita voi kasvattaa lähekkäin, mutta hyönteiset voivat kumminkin aiheuttaa risteytymistä, suositellan siemenviljelyssä 20-50 m:n etäisyyttä lajikkeiden välille. Herneellä viljelykierto on tärkeä.

Siemenviljely varten on hyvä kylvää oma kasvusto. Lajikeominaisuudet voivat huonontua jos sie­me­neksi kerätään pelkästään viimeisiä lat­va­pal­koja. Kan­­taa ylläpidetään myös poistamalla puh­dis­tetuis­ta herneistä poikkeavan näköiset yksilöt.

Siemenviljelyssä ei korkeitakaan herneitä tarvitse tukea. Vaan siemenet kylvetään tiheäksi kasvus­toksi noin 80 hernettä /m² eli 10 cm taimiväli ja 10-20 cm riviväli. Koko kasvusto korjataan silloin kun alimmat palot ovat hiukan kellastuneet ja ylimmät kuivahtaneet.

Kasvit kuivataan ns. haasiassa eli A-mallisen teli­neen päällä jonka päälle laitetaan muovi tai muussa sateelta suojaisessa, ilmavassa paikassa. Itse kuivasin hernekasvuston aurinkoisella seinustalla olevan halkopinon päällä, räystään alla. Herneet tuleentuvat 2-4 viikossa ilmoista riippuen. Tämän jälkeen kerätään palot ja ne kuivataan vielä huoneenlämmössä (25 asteessa) muutaman päivän ajan. Kuivauslämpötila ei saa olla yli huoneenläm­pötilan ettei itävyys kärsi. Her­neen­pa­lot avataan käsin tai puidaan säkissä ja sie­menistä poistetaan huonot, poikkeavan näköiset ja vahin­goittuneet herneet.

Koska ylläpitolajien siemeniä yleensä on vähän, olemme rajanneet yhdelle tilaajalle toimitettavan määrän 1 pussiin. Näin siemeniä riittää mahdollisimman monelle kasvattajalle.

Välitämme seuraavia siemeniä niille henkilöille, jotka sitoutuvat ylläpitoviljelyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että siementen tilaaja lähettää kasvin siemeniä takaisin Maatiaiselle 3 kertaa seuraavien 5 vuoden aikana ja juuresten kohdalla 2 kertaa 5 vuoden aikana. Tämä sen vuoksi, että arvokkaat siemenkannat säilyvät ja lisääntyvät. Siemenviljelyohjeet tulevat tilauksen mukana. Näitä kasvikantoja saattaa myöhemmin tulla yleiseenkin välitykseen, kunhan siemeniä saadaan riittävästi.