Herne, harmaaherne "Svalövs Belloärt" (rehuherne)

Harmaaherne. Keskikorkea. Lyhyet palot, joissa on pieniä siemeniä. Siemenissä tuleentuneina on ruskean marmoroitu pinta. Keskivarhainen. Hyvin satoisa.  Ollut viljelyssä vuodesta 1956, 'Heron' ja 'Artturin' risteytys jälkeläinen. Harmaaherneet ovat hyvin proteiinirikkaita ja niitä on viljelty karjalle rehuksi sekä ihmisravinnoksi. Voidaan käyttää kuten vihreitä herneitä tuoreena, mutta useimmiten käytetty tuleentuneina ja kuivattu talvikäyttöä varten. Herneet ovat voimakkaan makuisia, käytetty kuivattuna papujen tapaan.

Herneet ovat itsepölytteisiä. Periaatteessa eri hernelajikkeita voi kasvattaa lähekkäin, mutta hyönteiset voivat kumminkin aiheuttaa risteytymistä, suositellan siemenviljelyssä 20-50 m:n etäisyyttä lajikkeiden välille. Herneellä viljelykierto on tärkeä.

Siemenviljely varten on hyvä kylvää oma kasvusto. Lajikeominaisuudet voivat huonontua jos sie­me­neksi kerätään pelkästään viimeisiä lat­va­pal­koja. Kan­­taa ylläpidetään myös poistamalla puh­dis­tetuis­ta herneistä poikkeavan näköiset yksilöt.

Siemenviljelyssä ei korkeitakaan herneitä tarvitse tukea. Vaan siemenet kylvetään tiheäksi kasvus­toksi noin 80 hernettä /m² eli 10 cm taimiväli ja 10-20 cm riviväli. Koko kasvusto korjataan silloin kun alimmat palot ovat hiukan kellastuneet ja ylimmät kuivahtaneet.

Kasvit kuivataan ns. haasiassa eli A-mallisen teli­neen päällä jonka päälle laitetaan muovi tai muussa sateelta suojaisessa, ilmavassa paikassa. Itse kuivasin hernekasvuston aurinkoisella seinustalla olevan halkopinon päällä, räystään alla. Herneet tuleentuvat 2-4 viikossa ilmoista riippuen. Tämän jälkeen kerätään palot ja ne kuivataan vielä huoneenlämmössä (25 asteessa) muutaman päivän ajan. Kuivauslämpötila ei saa olla yli huoneenläm­pötilan ettei itävyys kärsi. Her­neen­pa­lot avataan käsin tai puidaan säkissä ja sie­menistä poistetaan huonot, poikkeavan näköiset ja vahin­goittuneet herneet.