Silpoydinherne "Maatiaisherne/Pärnu" YLLÄPITOVILJELY-KANTA

"Maatiaisherne". Virolaisperäinen maatiainen tai vanha lajike, pitkät palot, vihreät makeat herneet, valkoiset kukat. 150–200 cm.

”Sain Pärnun Sokerin siemeniä ehkä 1997 tai 1998 Kuorevedellä asuessani silloin naapurissa asuneelta, nyt jo edesmenneeltä vanhemmalta leskirouvalta (sukunimi oli Virtanen, etunimi ehkä Aino). Hän oli ne ostanut Pärnun torilta Virosta paikalliselta mieheltä joka oli muistaakseni myynyt ne juomalasista (eivät siis olleet teollisesti pakattuja tms). Nimi on peräisin naapurin leskirouvalta ja johtuu ostopaikasta ja herneiden makeudesta. Sitä en nyt tarkalleen muista, kuinka monta vuotta hän hernettä oli Suomessa ehtinyt kasvattaa. Intuitiolla voisin heittää, että vuodesta -94, mutta en ole kyllä yhtään varma.
Sitäkään en tarkalleen muista, koska olen lähettänyt herneitä Maatiaiseen ensimmäisen kerran (ehkä 1998 tai 1999). Vuosiluvut, eli koska rouva toi herneen Virosta Suomeen pitäisi selvitä kirjeestä. Tämän enempää en hernekannasta tiedä. Viljelyn arvoinen se on joka tapauksessa, koska herneet ovat hyvän makuisia. En valitettavasti pysty sanomaan onko lajike uusi vai vanha. Se on kuitenkin Virosta, Pärnusta peräisin, joten se saattaa olla jokin virolainen tai venäläinen lajike. Sitäkään en tiedä miten pitkään Virossa on silpoydinherneitä kasvatettu. Paikallinen mies oli kuitenkin luultavasti kasvattanut hernettä omassa puutarhassaan, koska myi siemenet juomalasista.”

Silpoydinherneistä käytetään ravinnoksi tuoreet, lähes täysikasvuiset herneet, jotka ovat yleensä erittäin makeita. Siemeneksi viljeltäessä palkojen annetaan kasvaa, kunnes ne kuivuvat ruskeiksi ja herneet muuttuvat koviksi. Herneet ovat itsepölytteisiä. Periaatteessa eri hernelajikkeita voi kasvattaa lähekkäin, mutta koska hyönteiset voivat kuitenkin aiheuttaa risteytymistä, suositellaan siemenviljelyssä 20-50 m:n etäisyyttä. Palot pitkiä ja päästä käyriä. Herneet makeita ja maukkaita. Herneellä viljelykierto on tärkeä, muutoin seurauksena voi olla juuristotautia.

Siemenviljely varten on hyvä kylvää oma kasvusto. Lajikeominaisuudet voivat huonontua jos sie­me­neksi kerätään pelkästään viimeisiä lat­va­pal­koja. Kan­­taa ylläpidetään myös poistamalla puh­dis­tetuis­ta herneistä poikkeavan näköiset yksilöt.

Siemenviljelyssä ei korkeitakaan herneitä tarvitse tukea. Vaan siemenet kylvetään tiheäksi kasvus­toksi noin 80 hernettä /m² eli 10 cm taimiväli ja 10-20 cm riviväli. Koko kasvusto korjataan silloin kun alimmat palot ovat hiukan kellastuneet ja ylimmät kuivahtaneet.

Kasvit kuivataan ns. haasiassa eli A-mallisen teli­neen päällä jonka päälle laitetaan muovi tai muussa sateelta suojaisessa, ilmavassa paikassa. Itse kuivasin hernekasvuston aurinkoisella seinustalla olevan halkopinon päällä, räystään alla. Herneet tuleentuvat 2-4 viikossa ilmoista riippuen. Tämän jälkeen kerätään palot ja ne kuivataan vielä huoneenlämmössä (25 asteessa) muutaman päivän ajan. Kuivauslämpötila ei saa olla yli huoneenläm­pötilan ettei itävyys kärsi. Her­neen­pa­lot avataan käsin tai puidaan säkissä ja sie­menistä poistetaan huonot, poikkeavan näköiset ja vahin­goittuneet herneet.

Koska ylläpitolajien siemeniä yleensä on vähän, olemme rajanneet yhdelle tilaajalle toimitettavan määrän 1 pussiin. Näin siemeniä riittää mahdollisimman monelle kasvattajalle.

Välitämme seuraavia siemeniä niille henkilöille, jotka sitoutuvat ylläpitoviljelyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että siementen tilaaja lähettää kasvin siemeniä takaisin Maatiaiselle 3 kertaa seuraavien 5 vuoden aikana ja juuresten kohdalla 2 kertaa 5 vuoden aikana. Tämä sen vuoksi, että arvokkaat siemenkannat säilyvät ja lisääntyvät. Siemenviljelyohjeet tulevat tilauksen mukana. Näitä kasvikantoja saattaa myöhemmin tulla yleiseenkin välitykseen, kunhan siemeniä saadaan riittävästi.